Rakennettuun kulttuuriympäristöön tulee koko ajan uusia ajallisia kerrostumia, jotka kertovat oman aikansa arkkitehtuurista ja elämäntavoista. Rakennettu ympäristö muodostuu ihmisen tekemistä rakenteista, kuten rakennuksista, teistä, silloista, kanavista, puistoista ja puutarhoista. Rakennetun ympäristön rikkaus perustuukin sen monimuotoisuuteen.
Varsinais-Suomen rakennettu kulttuuriympäristö on tasapainoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta arkkitehtuuria yhdistelevää kaupunkirakennetta sekä perinteikkäitä kylä-, maaseutu- ja saaristomiljöitä. Valtakunnallisestikin katsottuna maakunnasta löytyy runsain mitoin vanhinta rakennuskantaa, joka on säilynyt monimuotoisesti niin saariston ja rannikoiden kalastajatiloina, talonpoikaisena rakennuskulttuurina ja monimuotoisina teollisuusympäristöinä.
Kulttuuriperintöä teiden varsilla
Eveliina Hakanen, korkeakouluharjoittelija, digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelija, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Suomessa matkaavalle hyvin tuttu näky on teiden varsilla jo parhaat päivänsä nähneet huoltoasemat. Pihan asfaltin raoista paistaa ruoho ja umpeen laudoitetut ikkunat on sutattu värikkäin koukeroin. Tätä näkyä katsellessa ei tule ajatelleeksi niiden tärkeää roolia osana suomalaista kulttuuriperintöä.
Ikuisista muistomerkeistä nykytaiteen hetkellisyyteen
Ville-Matti Rautjoki, apulaisintendentti, Turun museokeskus
Julkinen taide on jo pitkään ollut osa rakennettua kulttuuriympäristöä Varsinais-Suomen alueella. Turun ja samalla Suomen ensimmäinen kansalaiskeräyksen avulla rahoitettu teos, Carl Eneas Sjöstrandin H. G. Porthanin muistomerkki, paljastettiin tuomiokirkon viereen vuonna 1864. Henkilöiden ja tapahtumien muistoksi suunnitellut muistomerkit ja -laatat ovatkin yleisimpiä julkisen taiteen aiheita eri puolilla maakuntaa. 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien toteutukset ovat laajentuneet kiinteiksi osiksi uudisrakennuksia ja erilaisia muita rakenteita.
Hyvinvointivaltion seiniä pelastamassa
Samuli Saarinen, suunnittelija, Turun kaupunki
Hyvinvointivaltion rakentamisen aikana koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja terveyskeskukset nousivat keskelle ihmisiä uusille asuinalueille. Ajanmukaisista rakennuksista oltiin ylpeitä ja ne olivat synonyymi kuntien kehittyville palveluille. Yksi sukupolvi näki Suomen rakentuvan vaatimattomuudesta yhteiskunnalliseksi mallimaaksi. Saatiin kaikille avoimet ja tasa-arvoiset palvelut ja koulutus, joita ylläpidettiin vakaalla veropohjalla. Parannettavaa jäi enää palvelujen tuottamisen tapaan ja palveluasenteeseen.
Kustavin Katanpään merilinnake – varuskunnasta ja vankilasta luonnonsuojelualueeksi
Tapani Tuovinen, suunnittelija ja Hilja Palviainen, suunnittelija, Metsähallitus luontopalvelut
Katanpään eli Lypertön saari muodostaa Kustavin läntisimmän maakärjen, josta avautuu näköala kolmelle tärkeälle saaristoväylälle. Katanpään strategisen sijainnin vuoksi Venäjän valtio alkoi linnoittaa saarta vuonna 1915. Tarkoitus oli rakentaa Pietari Suuren mukaan nimetyn merilinnoitusketjun pohjoisin tukikohta, josta voitiin tykistön avulla hallita saaristoväyliä. Venäläisten luopuessa saaresta vuonna 1917 sinne oli rakennettu varuskunta kaksine tykkipattereineen.
Hoida, huolla ja harkitse!
Katariina Entonen, toiminnanjohtaja, Rakennusperinteen Ystävät ry
Tavallisessa arkipuheessa usein kauhistellaan, miten kallista vanhan talon korjaaminen onkaan. Remontoimiseen voi tosiaan upottaa omaisuuden - tai toisaalta talon voi kunnostaa aivan kohtuullisin kustannuksin. Kyse on valinnoista. Turhan usein korjataan ehjää ja vaihdetaan vanhoja rakennusosia kopioihin helppohoitoisuuden nimeen vannoen.
Rakennusinventointi Varsinais-Suomessa
Paula Saarento, rakennustutkija, Turun museokeskus
Varsinais-Suomessa on tehty järjestelmällistä rakennusinventointia jo vuosikymmenten ajan. Tietoa on kerätty Museoviraston ohjeiden mukaisesti Varsinais-Suomen alueellisen vastuumuseon (ent. maakuntamuseo) johdolla yhteistyössä kuntien, Varsinais-Suomen liiton, ELY-keskuksen, yhdistysten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Yhteistyössä laajan toimijaverkoston kanssa olemmekin saaneet kerättyä mittavat rakennetun kulttuuriympäristön tietovarannot, ja meillä on tietojärjestelmä (MIP), joka palvelee kaikkia Varsinais-Suomen kuntia.
PYSY KARTALLA
Museovirasto on inventoinut valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja koonnut ne yhteen RKY-rekisteriin, jossa kohteita voi hakea joko karttahaulla tai nimen mukaan. Varsinais-Suomessa on useita valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä:
Siirry tästä linkistä Varsinais-Suomen karttaan
Perehdy rakennetun kulttuuriympäristön ohjeisiin ja oppaisiin:
Rakennetun kulttuuriympäristön ohjeita ja oppaita
Kuusiston kartanon päärakennuksen korjattu nurkka on hyvä esimerkki julkisivuverhouksen alareunan korjaamisesta. Vain lahonnut laudoituksen osa on uusittu. Kuva: Kirsti Virkki, 2014, ELY-keskus.
Kuusiston kartanon päärakennus on suojeltu rakennussuojelulain asetuksella 480/85.
Kuva: Kirsti Virkki, 2014, ELY-keskus.
Untamalan kyläkeskus. Kuva: Hannu Vallas, 1998, Museovirasto.
Naantali, Ailostenniemi ja vanhakaupunki. Kuva: Hannu Vallas, 2006, Museovirasto.
Betel-kirkko kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksista. Kuva: Timo-Pekka Heima, 2008, Museovirasto.
Jurmon kylä on yksi Varsinais-Suomen valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä.
Kuva: Samu Virkki, 2016.
Turun läntistä keskustaa tuomiokirkon tornista kuvattuna. Etualalla näkyy myös korona-ajan terassi tuomiokirkon edustan aukiolla. Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, ELY-keskus.
Naantalin vanhan puukaupunginosan idylliä kesällä 2012. Kuva: Marie Nyman, ELY-keskus.
Kadunristeys Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa.
Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, Varsinais-Suomen ELY-keskus.
Laitilan Untamalan raittikylä. Kuva: Kirsti Virkki, 2019, Varsinais-Suomen ELY-keskus.
Talvimaisema Untamala-Kodjalassa. Kuva: Kirsti Virkki, 2012.
Korpoström-Jurmo, Saaristomeri. Kuva: ELY-keskus, 2013.
Lahden poukama, veneitä ja taloja Aspö, Saaristomeri. Kuva: ELY-keskus, 2013.
Ruissalon telakkaranta. Kuva: ELY-keskus, 2012.
Jokirantaa Turun keskussa. Kuva: ELY-keskus, 2012.
Louhisaaren kartano, Mynälahti. Kuva: Marie Nyman, 2013, ELY-keskus.
Talaita Högsåran rannassa. Kuva: Marie Nyman, 2013, ELY-keskus.
Nautelankosken vanha mylly ja silta. Mylly valmistui 1806 ja sen toiminta loppui 1960-luvulla, mutta se kunnostettiin 1992, jolloin siitä tuli osa Nautelankosken museota. Kuva: Kirsti Virkki, 2013, ELY-keskus.
Turun hevosraitiotien (1889–1892) tallirakennus. Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, ELY-keskus.
