Muinaisjäännökset ovat maisemassa, maaperässä tai veden alla säilyneitä rakenteita ja kerrostumia, jotka ovat syntyneet kauan sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat kulttuuriympäristön vanhinta kerrostumaa. Ne ovat peräisin ajanjaksolta, jolta ei tunneta kirjallisia lähteitä. Ne ovat siis ainoita todisteita oman aikansa ihmisen elämästä. Historiallisen ajan muinaisjäännökset puolestaan ovat ajalta, jolta on kirjallisia lähteitä. Voit lukea aiheesta lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaasta tai Museoviraston sivulta Arkeologinen kulttuuriperintö.
Arkeologisen kulttuuriperinnön ja -maiseman kehitys Varsinais-Suomessa
Sanna Saunaluoma, tutkija, Turun museokeskus sekä Satu Mikkonen-Hirvonen, intendentti ja Teija Tiitinen, projektipäällikkö, Museovirasto
Kulttuurimaisemalle on tyypillistä kerroksellisuus, sen eri-ikäiset rakenteet, joiden näkyvyys ja merkitys katsojalle vaihtelevat. Vaikka arkeologiset kerrostumat ovat usein maan tai veden pinnan alaisia ja vaikeasti havaittavia, ne ovat kuitenkin ratkaisevasti vaikuttaneet maisemarakenteen syntyyn ja kehitykseen. Esimerkiksi vanhat kalmistoalueet ovat vielä pitkään käytöstä poistumisensa jälkeen saattaneet säilyä vältettävinä paikkoina, vaikkei niiden alkuperäistä merkitystä ehkä enää muistettukaan.
Historiallisen ajan muinaisjäännökset
Tanja Ratilainen, tutkija, Turun museokeskus ja Marianna Niukkanen, yli-intendentti, Museovirasto
Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoitetaan keskiaikaisia (1150-1520) ja sitä nuorempia muinaisjäännöksiä. Niiden kirjo on hyvin moninainen, käsittäen muun muassa asutus-, liikenne-, elinkeino- ja sotahistoriallisia kohteita, kirkonpaikkoja ja hautausmaita sekä erilaisia tarinapaikkoja. Muinaismuistolaissa (295/63) ei anneta varsinaista ikärajaa kiinteille muinaisjäännöksille, vaan määritelmät on muodostettu antikvaaristen linjausten pohjalta. Nuorimmat kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokitellut kohteet ovat 1900-luvun alun puolustusvarustuksia ja teollisuuslaitoksiin liittyviä rakenteita.
Muinaisjäännösten hoito tuo menneisyyden lähelle
Sanna Saunaluoma, tutkija, Turun museokeskus sekä Satu Mikkonen-Hirvonen, intendentti ja Teija Tiitinen, projektipäällikkö, Museovirasto
Muinaisjäännöskohteet ovat historian aineellinen muisti, joka muodostaa toiminnallisen ja elävän yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välille. Muinaisjäännösten hoidolla tarkoitetaan muinaisjäännöksen ja sen lähiympäristön maiseman hoitoa, jonka avulla pyritään tuomaan esiin nykymaisemassa näkyviä eri ikäisiä historiallisia elementtejä. Muinaisjäännösten hoidon ensisijainen tavoite on arkeologisen kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen muuttuvassa maisemassa. Lisäksi tavoitteisiin kuuluu menneisyyden tuominen lähelle nykyihmistä
Valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet VARK-hanke
Teija Tiitinen, projektipäällikkö, Museovirasto
Museovirasto toteuttaa valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden (VARK) inventoinnin yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden ja Metsähallituksen kanssa. Työ aloitettiin kesällä 2018 ja sen on arvioitu valmistuvan vuoden 2022 aikana. Hanke käsittää koko Suomen Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.
Muinaismuistolaki rauhoittaa automaattisesti muinaisjäännökset. Muinaisjäännöksiä kuitenkin tuhoutuu kokonaan tai osittain maankäyttöhankkeissa. Vaikka paikalla tehdään muinaismuistolain mukaiset tutkimukset ja tieto tallennetaan arkistoihin ja kokoelmiin, on autenttisen kohteen häviäminen aina lopullinen menetys kulttuuriperinnölle.
Vedenalaiset muinaisjäännökset
Riikka Tevali, meriarkeologi, Museovirasto
Varsinais-Suomen merialueet eteläinen Selkämeri sekä Saaristomeri olivat jo varhain tärkeitä kulkureittejä Suomen alueellisiin keskuksiin. Utön ja Jurmon välistä kulkevaa merireittiä eteläiseltä Itämereltä purjehdittiin keskiajalla Turkuun ja kohti Uudenmaan rannikon kauppapaikkoja. Houtskärin länsipuolella Kihti on kautta aikojen tarjonnut reitin kohti Pohjanlahtea. Saarten ja luotojen pilkuttama rannikko merkitsi sitä, että sopivia väyliä suuremmille aluksille oli vain muutama. Saaristolaiset tarjosivat luotsipalveluja ja reittien varsilla oli myös merimerkkejä, joista huolehtiminen oli saariston asukkaiden vastuulla.
Muinaisjäännökset rekisterissä
Varsinais-Suomessa on lähes 6000 arkeologista kohdetta. Voit tutustua niihin Museoviraston kulttuuriympäristön palveluikkunassa eli Kypissä.
Jatulintarha/Jungfrudans (Finby Nauvo). Kivilabyrintin molemmat nimet pohjaavat kansanperinteisiin. Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, ELY-keskus.
Rautakautinen polttokenttäkalmisto (Vainionmäki, Laitila). Kuva: Teija Tiitinen, 2010, Museovirasto.
Kuusiston linnan rauniot. Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, ELY-keskus.
Uhrikivet kalmistoalueen itäpuolella (Muikunvuori, Kaarina). Kuva: Teija Tiitinen, 2005, Museovirasto.
Yleisökaivaus käynnissä. Rautakautinen polttokenttäkalmisto (Vainionmäki, Laitila). Kuva: Esa Mikkola, 2010, Museovirasto.
Taalintehtaan hiiliuunit eli masuunit (Kemiönsaari). Kuva: Teija Tiitinen, 2019, Museovirasto.
Rautakautinen polttokenttäkalmisto (Vainionmäki, Laitila). Yleiskuva ennen hoidon aloittamista. Kuva: Teija Tiitinen, 2005, Museovirasto.
Kuralan Kylämäen riukuaidan takana on piilossa rautakautinen kalmisto.
Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, ELY-keskus.
Myöhäisrautakautisen ruumiskalmiston ja kivikautisen asuinpaikan kaivausalue pohjatasossa. Halikon Kirkkomäki, Salo. Kuva: Ville Rohiola, 2010, Museovirasto
Mynämäen kirkon seinää. Kuva: Emilia Horttanainen, 2020.
Muikunvuori (Kaarina). Alueen keskiosaa, jossa sijaitsee rautakautinen asuinpaikka. Kuva: Teija Tiitinen, 2010, Museovirasto.
Rautakautinen polttokenttäkalmisto (Vainionmäki, Laitila). Kuva: Teija Tiitinen, 2010, Museovirasto.
Muikunvuoren (Kaarinassa) muinaisjäännösalueen eteläisintä osaa, jossa taustalla sijaitsee Kiukaistenkulttuurin aikainen kivikautinen asuinpaikka. Kuva: Teija Tiitinen, 2010, Museovirasto.
Latokartanon koski ja Haapaniemen linnan rauniot, Perniönjokilaakso. Kuva: Marie Nyman, 2012, ELY-keskus.
Rautakautisen polttokenttäkalmiston kaivaustutkimukset käynnissä (Vainionmäki, Laitila). Kuva: Teija Tiitinen, 2010, Museovirasto.
Vrouw Marian hylky Saaristomeren pohjassa. Piirros: Tiina Miettinen, 2007, Museovirasto.
Pronssikautinen röykkiöhauta Nauvon Jetukasbergetin laella. Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, ELY-keskus.
Untamalan harjun itärinnettä Vuorenpäänalueella. Rautakautinen asuinpaikka (Untamalan Myllymäki, Laitila). Kuva: Teija Tiitinen, 2007, Museovirasto.
Untamalan harjun länsirinnettä, aluetta josta on otettu hiekkaa aiemmin ja jossa nyt on monimuotoinen perinnebiotooppi. Rautakautinen asuinpaikka (Untamalan Myllymäki, Laitila). Kuva: Teija Tiitinen, 2007, Museovirasto.
