Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoitetaan keskiaikaisia (1150–1520) ja sitä nuorempia muinaisjäännöksiä. Niiden kirjo on hyvin moninainen, käsittäen muun muassa asutus-, liikenne-, elinkeino- ja sotahistoriallisia kohteita, kirkonpaikkoja ja hautausmaita sekä erilaisia tarinapaikkoja. Muinaismuistolaissa (295/63) ei anneta varsinaista ikärajaa kiinteille muinaisjäännöksille, vaan määritelmät on muodostettu antikvaaristen linjausten pohjalta. Nuorimmat kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokitellut kohteet ovat 1900-luvun alun puolustusvarustuksia ja teollisuuslaitoksiin liittyviä rakenteita.

Muinaisjäännösrekisterin mukaan Varsinais-Suomesta tunnetaan noin 5800 arkeologista kohdetta, joista lain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä on yli 3200. Näistä jo yli 900 ajoittuu historialliselle ajalle. Historiallisen ajan löytöpaikkoja, mahdollisia muinaisjäännöksiä ja muita kulttuuriperintökohteita, joilla ei ole lain antamaa suojaa, on rekisterissä yli 950 kohdetta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana historiallisen ajan kohteiden inventointitilanne onkin Varsinais-Suomessa parantunut huomattavasti, mutta päivitettävää riittää vielä.

Suomen valtiollinen ja kirkollinen järjestäytyminen sekä kaupungistuminen alkoivat Varsinais-Suomessa, osana Ruotsin valtakuntaa. Koroistenniemelle, Aurajoen ja Vähäjoen haaraan perustettiin piispan ensimmäinen hallinnollinen keskus 1230-luvulla. Piispanistuin siirrettiin 1300-luvun taitteessa vastaperustettuun Turun kaupunkiin. Aurajokisuuhun rakennettiin Turun linna ja Kaarinan Kuusistoon piispan linna. Naantalin kaupunki perustettiin 1443 birgittalaisluostarin viereen. Kolmas alueen kaupunki, Uusikaupunki, perustettiin vuonna 1617.

Varhaisella historiallisella ajalla Varsinais-Suomi oli maamme tiheimmin asuttua aluetta, ja valtaosa väestöstä asui kylissä. Uuden ajan alunlähdetietojen perusteella maakunnan alueella oli 2183 kylää tai yksinäistaloa. Kylätonttien arkeologinen tutkimus on vasta alussa, ja kylissäkin riittää vielä inventoitavaa, sillä niitä tunnetaan vasta hieman yli 180. Näistä muinaisjäännöksiksi on autioitumisen perusteella luokiteltu noin 150. Vauraaseen maakuntaan syntyi keskiajalla noin 100 rälssisäteriä eli aateliston asuinkartanoa. Kruunu perusti 13 kuninkaankartanoa. Myös virkatalojen, torppien ja pappiloiden paikat kertovat maaseudun asutuksesta.

Turun tuomiokirkon lisäksi Varsinais-Suomeen rakennettiin keskiajalla 30 kivikirkkoa tai -kappelia. Suuri osa niistä on edelleen käytössä, mutta niihinkin liittyy kiinteitä muinaisjäännöksiä, kuten lattian alla tai kirkkomaalla säilyneitä vanhoja hautauksia tai vanhempien kirkkorakennusten perustuksia. Hävinneiden kivi- ja puukirkkojen paikat ja hylätyt hautausmaat ovat kirkollisia muinaisjäännöskohteita.

Maakunnan merkittävistä keskiajan kulkuväylistä voidaan mainita Turun ja Viipurin yhdistänyt Suuri rantatie ja Hämeen linnaan johtanut Hämeen härkätie sekä uuden ajan postireitit. Vesitse kulkeminen oli kuitenkin maareittejä sujuvampaa. Saaristossa ja rannikolla liikkumiseen ja kausielinkeinoihin liittyviä muinaisjäännöskohteita ovat esimerkiksi luonnonsatamat kauppapaikkoineen ja hautausmaineen, väylämerkit sekä kalastustukikohdat.

Maakunnan varhaista teollisuutta edustavat esimerkiksi Taalintehtaan ja Teijon rautaruukit, Someron Åvikin lasitehtaan paikka sekä Salon Kiskossa sijaitsevat Orijärven kuparikaivos ja Malmbergin rautakaivos. Muita teollisuuden haaroja olivat muun muassa tiilen ja kalkin poltto sekä laivanrakennus. Laitoksia tunnetaan historiallisista lähteistä, mutta läheskään kaikkien sijaintipaikkoja ei ole selvitetty.

Varsinais-Suomesta tunnetaan myös jonkin verran sotahistoriaan liittyviä muinaisjäännöksiä kuten 1800-luvuilla käytyihin Suomen sotaan ja Krimin sotaan sekä ensimmäiseen maailmansotaan liittyviä varustuksia, joita rakennettiin erityisesti rannikolle ja Turun kaupungin ympäristöön.

Tulosta artikkeli tästä