Historiallisen ajan muinaisjäännökset

Historiallisen ajan muinaisjäännökset

Tanja Ratilainen, tutkija, Turun museokeskus ja Marianna Niukkanen, yli-intendentti, Museovirasto

Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoitetaan keskiaikaisia (1150–1520) ja sitä nuorempia muinaisjäännöksiä. Niiden kirjo on hyvin moninainen, käsittäen muun muassa asutus-, liikenne-, elinkeino- ja sotahistoriallisia kohteita, kirkonpaikkoja ja hautausmaita sekä erilaisia tarinapaikkoja. Muinaismuistolaissa (295/63) ei anneta varsinaista ikärajaa kiinteille muinaisjäännöksille, vaan määritelmät on muodostettu antikvaaristen linjausten pohjalta. Nuorimmat kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokitellut kohteet ovat 1900-luvun alun puolustusvarustuksia ja teollisuuslaitoksiin liittyviä rakenteita.

Muinaisjäännösrekisterin mukaan Varsinais-Suomesta tunnetaan noin 5800 arkeologista kohdetta, joista lain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä on yli 3200. Näistä jo yli 900 ajoittuu historialliselle ajalle. Historiallisen ajan löytöpaikkoja, mahdollisia muinaisjäännöksiä ja muita kulttuuriperintökohteita, joilla ei ole lain antamaa suojaa, on rekisterissä yli 950 kohdetta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana historiallisen ajan kohteiden inventointitilanne onkin Varsinais-Suomessa parantunut huomattavasti, mutta päivitettävää riittää vielä.

Suomen valtiollinen ja kirkollinen järjestäytyminen sekä kaupungistuminen alkoivat Varsinais-Suomessa, osana Ruotsin valtakuntaa. Koroistenniemelle, Aurajoen ja Vähäjoen haaraan perustettiin piispan ensimmäinen hallinnollinen keskus 1230-luvulla. Piispanistuin siirrettiin 1300-luvun taitteessa vastaperustettuun Turun kaupunkiin. Aurajokisuuhun rakennettiin Turun linna ja Kaarinan Kuusistoon piispan linna. Naantalin kaupunki perustettiin 1443 birgittalaisluostarin viereen. Kolmas alueen kaupunki, Uusikaupunki, perustettiin vuonna 1617.

Varhaisella historiallisella ajalla Varsinais-Suomi oli maamme tiheimmin asuttua aluetta, ja valtaosa väestöstä asui kylissä. Uuden ajan alunlähdetietojen perusteella maakunnan alueella oli 2183 kylää tai yksinäistaloa. Kylätonttien arkeologinen tutkimus on vasta alussa, ja kylissäkin riittää vielä inventoitavaa, sillä niitä tunnetaan vasta hieman yli 180. Näistä muinaisjäännöksiksi on autioitumisen perusteella luokiteltu noin 150. Vauraaseen maakuntaan syntyi keskiajalla noin 100 rälssisäteriä eli aateliston asuinkartanoa. Kruunu perusti 13 kuninkaankartanoa. Myös virkatalojen, torppien ja pappiloiden paikat kertovat maaseudun asutuksesta.

Turun tuomiokirkon lisäksi Varsinais-Suomeen rakennettiin keskiajalla 30 kivikirkkoa tai -kappelia. Suuri osa niistä on edelleen käytössä, mutta niihinkin liittyy kiinteitä muinaisjäännöksiä, kuten lattian alla tai kirkkomaalla säilyneitä vanhoja hautauksia tai vanhempien kirkkorakennusten perustuksia. Hävinneiden kivi- ja puukirkkojen paikat ja hylätyt hautausmaat ovat kirkollisia muinaisjäännöskohteita.

Maakunnan merkittävistä keskiajan kulkuväylistä voidaan mainita Turun ja Viipurin yhdistänyt Suuri rantatie ja Hämeen linnaan johtanut Hämeen härkätie sekä uuden ajan postireitit. Vesitse kulkeminen oli kuitenkin maareittejä sujuvampaa. Saaristossa ja rannikolla liikkumiseen ja kausielinkeinoihin liittyviä muinaisjäännöskohteita ovat esimerkiksi luonnonsatamat kauppapaikkoineen ja hautausmaineen, väylämerkit sekä kalastustukikohdat.

Maakunnan varhaista teollisuutta edustavat esimerkiksi Taalintehtaan ja Teijon rautaruukit, Someron Åvikin lasitehtaan paikka sekä Salon Kiskossa sijaitsevat Orijärven kuparikaivos ja Malmbergin rautakaivos. Muita teollisuuden haaroja olivat muun muassa tiilen ja kalkin poltto sekä laivanrakennus. Laitoksia tunnetaan historiallisista lähteistä, mutta läheskään kaikkien sijaintipaikkoja ei ole selvitetty.

Varsinais-Suomesta tunnetaan myös jonkin verran sotahistoriaan liittyviä muinaisjäännöksiä kuten 1800-luvuilla käytyihin Suomen sotaan ja Krimin sotaan sekä ensimmäiseen maailmansotaan liittyviä varustuksia, joita rakennettiin erityisesti rannikolle ja Turun kaupungin ympäristöön.

Tulosta artikkeli tästä

Kuvassa on arkeologinen kaivauskuoppa, jossa on maan alta kaivettuja kivitalon perustuksia. Kuopassa on kaksi miestä kypärät päässään. Kuopan reunaa kiertää aitaus ja sen takana on kauhakuormaaja. Taustalla on lehtipuita ja vanha lohenpunainen kolmekerroksinen kivitalo.

Vilkkaan rakennustoiminnan vuoksi Turun vanhan asemakaavan alueella on yli sadan vuoden aikana tehty noin 600 arkeologista tutkimusta. Kuva on Porthaninpuistosta, Pinellan kaivauksilta vuodelta 2010. Kuva: Harri Jokinen

Ruskeasävyisen maiseman keskellä virtaa joki, jonka yli kulkee kuvan vasemmassa laidassa kävelysilta. Sillan jälkeen vastarannalla on polku ylös, jossa kasvaa koivuja. Puiden keskellä näkyy iso puinen valkoinen risti vanhan kirkonpaikan merkkinä.

Turun Koroistenniemellä oli kirkko ja piispan asunto 1230-luvulta lähtien. Nykyään Koroinen on suosittua virkistysaluetta. Etualalla virtaa Vähäjoki. Kuva Tanja Ratilainen, 2013, Turun ylipisto, arkeologia.

Kuvassa on peltojen keskellä oleva puinen saareke.

Hieno esimerkki kuninkaankartanosta on Näsen kuninkaankartanon paikka Perniön Muntolannokalla, jonka ympäristössä on säilynyt jäännöksiä myös vanhoista kulkuväylistä, kyläasutuksesta, markkinapaikasta ja varhaisesta teollisuudesta. Kuva: Tanja Ratilainen, 2020, Turun museokeskus.

Kuvassa hiekkatie erkautuu kahdeksi tieksi ja niiden väliin jää nurmialue, jolla näkyy talon kivijalkaa. Kivijalan päälläkin kasvaa jo puu.

Mälikkälän vanhalla kyläalueella on vielä jäljellä Kankareen talon kiviperustuksia. Kuva: Sanna Kupila, 2011, Turun museokeskus.

Ilmakuvassa on pellon keskellä runsaspuustoinen saareke, jonka keskellä näkyvät entisen kirkon kivijalan kivet. Vasemmanpuoleinen neliö on vähän suurempi kuin oikeanpuoleinen.

Vanhin tunnettu kirkonpaikka Suomessa sijaitsee Varsinais-Suomessa, Kaarinan Ravattulan Ristimäellä. Kuva: Juha Ruohonen, 2017, Turun yliopisto.

Kuvassa on sammaleisen kallion päällä isoista harmaakivistä rakennettu kivilatomus, jonka etuosassa alimmaisena on uunin aukko. Taustalla havupuita.

Yksi meriliikenteen ja sodankäynnin ja seurauksena syntynyt muinaisjäännöstyyppi on ns. ryssänuuni, joita saariin rantautunut venäläisen laivaston miehistö rakensi kulkureittiensä varrelle. Väärämaan saaressa Rymättylässä on säilynyt useita uunien jäännöksiä. Kuva: Tanja Ratilainen, 2020, Turun museokeskus.

Metsäisen kuvan keskellä on leveähkö oja täynnä vettä. Oja päättyy vasemmalla kiviseinään. Myös ojan reunat on pengerretty suurehkoilla harmailla kivillä.

Kaivoksissa saattaa olla säilyneinä jopa kuilujen suuaukkojen tueksi tehtyjä rakenteita, kuten Perniön Vihiniemen rautakaivoksella. Kuva: Tanja Ratilainen, 2020, Turun museokeskus.

Kuvassa on keskellä tyyntä vettä, jonka takareunasta nousee ylös leikattu kallioseinämä. Kallion päällä kasvaa puita.

Kalkin louhinta ja poltto oli Paraisilla merkittävä tulonlähde keskiajalta lähtien. Kalkkiuuni Pjukalan Kalkugnsnäsissä. Kuva: Tanja Ratilainen, 2013, Turun museokeskus.

Kuvassa näkyy maan alta pilkottavia harmaakiviä ja oja, kaksi paksurunkoista puuta ja pusikkoa. Taustalla näkyy Aurajoki.

Turun Korppolaismäelle, vastapäätä Turun linnaa on rakennettu puolustus-varustuksia 1500-luvulta lähtien aina toiseen maailmasotaan saakka. Kuva: Tanja Ratilainen, 2019, Turun museokeskus.

Kuvassa on harmaiden kivenmurikoiden reunustamaa kivivallia ja kuvan takaosassa kivivallin vasemmalla puolella harmaan kivirakennuksen kivijalka. Paikalla kasvaa myös korkeita puita.

Kaivostien reunaan rakennettu kivipengerrys ja kivirakennus Kiskon Malmbergissä Määrijärven rannalla. Kuva: Tanja Ratilainen, 2020, Turun museokeskus.

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras. Obligatoriska fält är märkta *