Kansainvälisen tiedeyhteisön tulisi kehittää ilmastopolitiikan seurantaa ja ottaa oppia EU:n kokemuksista, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet saavutettaisiin, kehottavat johtavat ilmastotutkijat Suomen ympäristökeskuksesta ja East Anglian yliopiston ilmastotutkimuskeskuksesta.
”Ilmastotoimien tulosten monitorointi ei ole vain teknistä raportointia, vaan se on yksi suurimmista haasteista Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamisessa, sanoo professori Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta. ”Hyvin suunniteltu ja toimiva seuranta- ja arviointiprosessi on oleellinen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.”
Euroopan Unionilla on pitkälle kehitetty jäsenmaiden ilmastopolitiikan seurantajärjestelmä, jonka onnistumisista ja haasteista tulisi ottaa oppia.
”EU:n järjestelmä pohjautuu kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmään, joka eroaa politiikkatoimien seurannasta. Siksi se ei ole auttanut yksittäisten ilmastopolitiikkatoimien ja niiden vaikutusten ymmärtämistä. Lisäksi raportoinnin kustannukset ja tuotetun tiedon käytettävyys ovat herättäneet keskustelua”, toteaa tutkija Jonas Schoenefeld East Anglian yliopistosta.
Marraskuussa voimaan astunut maailmanlaajuinen Pariisin ilmastosopimus asettaa valtioille entistä tiukempia vaatimuksia päästöjen vähentämiseen sekä toimenpiteiden säännölliseen raportointiin ja läpinäkyvyyteen.
”Pariisin ilmastosopimuksen nopea ratifioiminen kertoo, että maat ovat halukkaita edistämään ilmastotoimia. Laadukkaan kansainvälisen seurantajärjestelmän kehittäminen vaatii kuitenkin työtä ja resursseja. Seurannasta aiheutuvat kustannukset on pystyttävä perustelemaan kansalaisille. On varmistettava, että seurannasta saatavaa tietoa käytetään tehokkaasti ilmastopolitiikan kehittämiseen”, muistuttaa professori Andrew Jordan East Anglian yliopistosta.
