Modernin rakennusperinnön inventointi Satakunnassa

Liisa Nummelin, rakennustutkija, Satakunnan Museo

Porin ruutukaavakeskustan modernin rakennusperinnön inventointi valmistui kesällä 2019. Satakunnan Museon ohjaaman työn rahoitti Porin kaupunkisuunnittelu. Selvitystyössä, joka laadittiin lähiaikojen osayleis- ja asemakaavoituksen perusselvitykseksi, olivat mukana keskustan kaupunginosat 1.-5. ja aikarajauksena vuodet 1930-1990. Siinä tuotetattiin laaja, ylläpidettävä aineisto inventointisovellus Pakkiin sekä erillinen, pdf-muotoinen raportti. Kohteet arvotettiin ja luokiteltiin kaavojen suojeluratkaisuja ajatellen. Arvottamisen toteutti laajapohjainen ohjausryhmä, jossa oli edustus kaupungin eri toimielimistä, Museovirastosta, ELY-keskuksesta, Satakuntaliitosta ja Satakunnan Museosta. Työtä, jota pyritään jatkamaan keskustan ulkopuolisilla alueilla, ovat jo edeltäneet muutamat teeemalliset ja asuinaluekohtaiset moderniin perintöön keskittyneet inventoinnit. Toiveena on vastaavien inventointien käynnistyminen myös muissa Satakunnan kaupungeissa – lähinnä Raumalla ja Kankaanpäässä.

Modernin rakennusperinnön tai modernin arkkitehtuurin inventointeja on toteutettu viime vuosina Suomen suurimmissa kaupungeissa yleisimmin joko yleiskaavaprosessin tai keskustan asemakaavojen muuttamisen yhteydessä. Tuoreet ja kattavat inventointitiedot vähintäänkin keskustan uudemmasta arkkitehtuurista on käytettävissä ainakin Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Lahdessa, Oulussa, Vaasassa, Jyväskylässä ja Kuopiossa.

Suomalaisten kaupunkien keskustat rakennettiin uudelleen 2. maailmansodan jälkeen. Jälleen on käynnissä mittava muutosprosessi kohteenaan kaupungin ’moderni keskusta’. Kehityksen taustalla on toiminnallinen muutos, joka liittyy kaupan, elinkeinojen, elintavan ja asumisen muutoksiin sekä suurten kaupunkiseutujen kasvuun ja pienempien kuihtumiseen. Rakennuksia sekä puretaan että muokataan uuteen käyttöön. Liikekeskustan ohella muutospaineet kohdistuvat julkisiin rakennuksiin, joista pääosa on valmistunut 2. maailmansodan jälkeisenä hyvinvointi-Suomen rakentamisen aikana. Syntyi valtava määrä kouluja, päiväkoteja terveyskeskuksia, sairaaloita, neuvoloita, uimahalleja, urheilutaloja, urheilukenttiä, kirjastoja, museoita, asuntoja, kunnantaloja sekä muita virastotaloja.

Museovirastossa on ollut vuodesta 2010 käynnissä 1900-luvun jälkipuolen ympäristöihin ja rakennuksiin perehtynyt Rakennettu hyvinvointi –hanke, jonka teemahankkeissa on selvitetty, mitkä olivat ne hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteet ja arvot, joihin rakentaminen aikanaan perustui. Yhteisen perintömme osalta on tarpeen päättää, miten haluamme siitä säilyttää. Hankkeessa on toteutettu useita teemahankkeita ja mm. rakennustyyppitutkimuksia koulurakennuksista, terveydenhuoltorakentamisesta, liikuntaympäristöistä, siunauskappeleista sekä kaupunginarkkitehtien toiminnasta ja kaupunkien kasvusta tausta-aineistoksi paikallistasolla tehtävälle modernin rakennusperinnön kartoitus- ja tutkimustyölle.

Sodan jälkeisen ajan mittavan rakennuskerrostuman arvoja tunnetaan puutteellisesti, vaikka kyseessä on keskeinen osa kansallisvarallisuuttamme ja kaupunkien identiteettiä. Tutkimusten mukaan ympäristön laatu on tulevaisuudessa yksi keskeinen tekijä asuinpaikkaa valittaessa. Modernia rakennusperintöämme on jo ehditty korjaamaan asiantuntemattomasti ja saatu aikaiseksi sisäilmaongelmia, mittavia terveyshaittoja, rakenteellisia vaurioita ja laajamittaista purkamista. Ylläpitokulttuurin ja hoidon kuihtuminen on korostanut ongelmia. Virheellisten ja piittaamattomien korjausten johdosta jopa aikakautensa avainrakennuksia on jouduttu ja joudutaan purkamaan. Muutoksen hallintaan tarvitaan ajantasaista ja kattavaa tietoa nuoresta rakennusperinnöstä niin kaupunkisuunnittelun, rakennusvalvonnan, kiinteistövarallisuuden, suunnittelijoiden sekä museon työvälineeksi. Kantaa joudutaan ottamaan säilyttämiseen, täydennysrakentamisen sovittaminen rakennettuun ympäristöön sekä korjausrakentamisen ja rakennuksiin tehtävien muutosten laatuun.