Soran ja kalliokiviaineksen ottomäärät kertovat uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä. Indikaattori kuvaa maa-aineslupien perusteella tapahtuvan ottamistoiminnan kehitystä Lounais-Suomessa. Maa-ainesluvanvaraisten ottoalueiden lisäksi erityisesti kalliomursketta otetaan suurien rakennushankkeiden yhteydessä eivätkä nämä luvut sisälly indikaattoriluvun ottomääriin.
Vuosittainen ottomäärien vaihtelu kertoo lähinnä rakennustoiminnan volyymin vaihtelusta. Lounais-Suomessa kalliokiviaineksen ottomäärät ovat viime vuosina nousseet jo suuremmiksi kuin luonnonsoran ottomäärät. Koska soranottolupia myönnetään aiempaa vähemmän, ovat myönnettävät kallionottoluvat ainesmääriltään suuria.
Asutuskeskusten läheisyydessä hyödynnettävissä olevien soravarojen riittävyys on rajallista, joten kalliokiviaineksen käyttötarve kasvaa. Sora- ja hiekkavarojen hyödyntäminen aiheuttaa riskin pohjavesille ja se vaikuttaa usein haitallisesti myös ympäröivään maisemaan ja luontoon. Kalliokiviainesten otolla voidaan osaltaan korvata soranottoa, jos se tehdään hallitusti ja suunnitelmallisesti aiheuttamatta haittaa luonnolle ja maisemakuvalle.
Betonimurskeen hyötykäyttö maarakentamisessa on mahdollista, kun asiasta on tehty ilmoitus ELY–keskukselle. Betonimurskeen keskimääräinen vuosittainen käyttömäärä (m3) on vaatimaton, jos sitä verrataan vastaavaan soran ja kalliokiviaineen vuosittaiseen käyttömäärään. Betonimurskeen ja eräiden tuhkien käyttöä on lisättävä maarakennuskohteissa, jotta sora- ja kalliokiviaineiden käyttöä voidaan vähentää.
