Juhannus lähestyy ja vaikka suuri osa suomalaisista karkaa maaseudulle mökeille viettämään keskikesän juhlaa, jää moni myös kaupunkiin. Luonnonläheistä juhannusta voi viettää kuitenkin myös taajama-alueilla. SYKE:n viime vuonna julkaisema Ympäristön tila –katsaus käsittelee kaupunkiluontoa ja sen terveysvaikutuksia. Alla on poimintoja katsauksesta ja jutun lopussa on linkit SYKE:n tietopakettiin.
Suomi kaupungistuu
Suomi on muihin Euroopan maihin verrattuna kaupungistunut melko myöhään. Taajaan asutun alueen pinta-ala ja taajamissa asuvan väestön määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1980. Vuonna 2015 yli 70 % suomalaisista asui 34 suurimman kaupunkiseudun alueella. Taajamissa asuu 84 % koko väestöstä eli yli 4,6 miljoonaa suomalaista.
Samalla kun taajamien väestömäärä on kasvanut, asukastiheys niissä on pienentynyt. Taajamat ovat laajentuneet ja väljentyneet. Etenkin pientalorakentamista on kohdistunut uusille alueille kaupungin ulkopuolelle, minkä takia yhdyskuntarakenne on hajautunut. Hajautumisella on ollut monia kielteisiä ympäristövaikutuksia, kuten henkilöautoliikenteen lisääntyminen. 2010-luvulla kaupunkirakenteen hajautumista on hillinnyt huomattavasti taloudellinen taantuma ja se, että etenkin suurilla kaupunkiseuduilla on alettu painottaa täydennysrakentamista. Kaupunkiseutujen keskustaajamien pinta-alasta keskimäärin noin 30–40 % on erilaisia viheralueita. Kaupunkien suunnittelu onkin jatkuvaa tasapainoilua eheän yhdyskuntarakenteen ja kestävien liikkumismuotojen edistämisen sekä vihreän ja viihtyisän asuinympäristön luomisen välillä.
2000-luvun alkuvuosina Suomen kaupunkiseudut laajenivat erityisesti kaupunkia ympäröiville metsäalueille. 2010-luvulla täydennysrakentaminen on lisännyt paineita myös taajamien viheralueiden rakentamiseen. Vaikka suurimpien kaupunkiseutujen keskustaajamissa uudisrakentaminen kohdistuu pääosin jo rakennetuksi luokitellulle alueelle, lähes neljännes uudisrakentamisesta sijoittui sielläkin metsiin ja muille luontoalueille. Kaupunkiseutujen reuna-alueilla viheralueille sijoittui jopa yli puolet uusista rakennuksista.
Kaupunkiluonto tuottaa monia hyötyjä ihmisille
Tiivistyvissä kaupungeissa on tärkeää huolehtia siitä, että luontoa on lähellä asutusta, sillä luonto tekee tutkitusti hyvää ihmisen terveydelle. Luonnossa oleskelun on todettu kohentavan mielialaa, lieventävän stressiä sekä laskevan sykettä ja verenpainetta. Lisäksi luonnossa liikkuminen lisää ihmisen altistusta monipuoliselle mikrobistolle, mikä auttaa suojaamaan lievän tulehdustilan ja immunologisen epätasapainon sairauksilta, kuten allergioilta ja astmalta.
Luontoon pohjautuvilla ratkaisuilla voidaan myös täydentää tai jopa korvata kaupunkien ja rakennusten teknisiä järjestelmiä ja sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Esimerkiksi kaupunkitulvien riski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, kun sadanta ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tulvariskiä nostaa entisestään kaupungistumisen myötä lisääntyvä rakentaminen ja vettä läpäisemättömät pinnat, kuten asfaltti. Kaupunkitulvia voidaan ehkäistä esimerkiksi rakentamalla riittävästi hulevesiä imeyttäviä viheralueita ja vettä viivyttäviä rakenteita, kuten kosteikkoja, lammikoita ja hulevesipainanteita. Viherseinien ja –kattojen avulla voidaan suojata rakennuksia liialta kuumuudelta ja lisätä samalla luonnon monimuotoisuutta kaupungissa. Kaupunkien maa- ja kattopinta-alaa voidaan lisäksi valjastaa vaikkapa ruuantuotantoon kaupunkiviljelyn muodossa.
Myös lapset pitäisi huomioida kaupunkiluontoon liittyvässä suunnittelussa
Luonto tarjoaa elämyksiä ja terveyshyötyjä, jotka ovat erityisen tärkeitä lapsille. Luonto innostaa lasta liikkumaan ja on hänelle hyvä oppimisympäristö. Lapsi altistuu luonnossa mikrobeille, mikä kehittää ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Lasten vähäinen altistuminen luonnon mikrobeille köyhdyttää kehon pieneliöstöä ja tätä kautta alentaa vastustuskykyä. Alentuneella vastustuskyvyllä taas on yhteys tulehdusperäisiin sairauksiin ja atooppiseen herkistymiseen, joka voi ilmetä muun muassa allergioina ja astmana. Tälle biodiversiteettihypoteesille on saatu vahvistusta tutkimuksista. On esimerkiksi havaittu, että pienten lasten kodin etäisyydellä metsästä tai maatalousympäristöstä on yhteys atooppiseen herkistymiseen.
Lapsi altistuu monimuotoiselle luonnolle todennäköisimmin silloin, kun luonto on lähellä ja helposti käytettävissä. Ympäristöpsykologiassa puhutaan ympäristön tarjoumista. Yhdyskuntasuunnittelun tehtävä on mahdollistaa tarjoumat. Kaupunkisuunnittelulla on keskeinen rooli lähiluonnon käytön tukemisessa. Suunnittelulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi viheralueiden säilymiseen kaupunkien täydennysrakentamisessa ja viheralueiden hoitoon.
Suunnitteluun on hyvä ottaa mukaan toimijoita mahdollisimman laajasti. Maankäytön suunnittelijoiden, kuten kaavoittajien ja arkkitehtien, lisäksi suunnitteluun on hyvä ottaa mukaan myös joukkoliikenteen kehittäjiä ja kaupunkiluonnon käyttäjiä. Hyvän yhteissuunnittelun edellytys on, että lähiluonnon terveyshyödyt tunnistetaan nykyistä kattavammin. Myös vastuuta kaupunkiluonnon suunnittelusta tulee jakaa selkeämmin. Kaupunkien reuna-alueilla hyvinvointia lisäävän luontokokemuksen ja -altistuksen tarjoaa usein lähimetsä. Kaupunkien keskustoissa luontokokemuksen taas tarjoaa esimerkiksi puisto.
Parhaimmillaan lähiluonto suunnitellaan osaksi päiväkotien ja koulujen arkea sekä sijainniltaan että laadultaan. Lisäksi se nivotaan osaksi päiväkotien opetusta ja koulujen opetussuunnitelmaa. Päiväkotien lähiluontokohteiden on sijaittava hyvin lähellä, tai ainakin helppojen kulkuyhteyksien päässä. Jo iso tie päiväkodin ja luontoalueen välissä voi estää lasten pääsyn sinne. Luonto voidaan tuoda keskelle rakennettua ympäristöä esimerkiksi kasvinviljelylaatikoilla, viherseinillä tai vaikka rakentamalla kokonaisia syötäviä puutarhoja. Pihoilla voidaan kasvattaa puita, joissa saa kiipeillä ja oleilla. Lapset kannattaa ottaa mukaan elinympäristönsä suunnitteluun, sillä he ovat mestareita keksimään toimivia ratkaisuja.
Lue lisää
> Ympäristön tila Suomessa 2017-2018 –raportit
> Luonto kaupungissa – Suomalaiset arvostavat asuinalueensa luontoa
