Kuvitellaan tavallinen suomalainen metsä. Siellä sade laskeutuu puunoksille ja siitä maahan imeytyen maaperään kasvien käyttöön. Mietitään samaa aluetta rakentamisen jälkeen; pisarat ropisevat katoille ja päällystetyille kaduille päätyen nopeasti viemäreihin, vain pienen osan päätyessä viheralueille.
Sade- eli hulevesiviemäröinti kaupunkialueilla on suunniteltu kuivattamaan alue tehokkaasti, mutta se ei kuitenkaan ole ongelmaton ratkaisu. Putket suunnitellaan tavallisille sateille, joten rankkasateet eivät välttämättä mahdukaan putkiin, vaan päätyvät kellareihin. Hulevedet myös huuhtovat mukanaan vesistöihin roskia ja luonnolle haitallisia aineita. Meillä vesistö, johon kaikki vedet päätyvät, on Itämeri. Hulevesien hallinta kaupungissa on siis erittäin tärkeää yhteisen meremme hyvinvoinnin kannalta.
Myös ilmastonmuutos on tärkeä huomioonotettava asia. Sateisuuden ennustetaan lisääntyvän meillä, kuten myös rankkasateiden. Maailmalla tästä on saatu jo esimakua. Esimerkiksi Kööpenhaminassa on viime vuosina saatu lähes vuosittain sellaisia sateita, joiden laskennallisesti pitäisi tapahtua kerran sadassa vuodessa. Tulvavahingot ovat olleet valtavia.
Mitä sitten voimme tehdä, jotta meillä ei vastaavia miljoonavahinkoja tapahtuisi?
Yksi maailmalla sovellettu menetelmä uusien alueiden riittävän viherpinnan varmistamisessa on viherkerroin. Mekin Turun kaupunkisuunnittelussa pääsemme nyt ensi kertaa testaamaan viherkerrointa, kun menetelmää sovelletaan Kirstinpuiston asemakaava-alueella osana iWater-projektia.
