Rakennettuun kulttuuriympäristöön tulee koko ajan uusia ajallisia kerrostumia, jotka kertovat oman aikansa arkkitehtuurista ja elämäntavoista. Rakennettu ympäristö muodostuu ihmisen tekemistä rakenteista, kuten rakennuksista, teistä, silloista, kanavista, puistoista ja puutarhoista. Voit perehtyä lisää aiheeseen Museoviraston Rakennetun kulttuuriympäristön sivuilla tai Talon tarinat opasta lukemalla. Museoviraston korjauskortistosta saat opastusta vanhan rakennuksen korjaamiseen ja kunnostamiseen sen arvoja kunnioittaen.
Satakuntalaisen rakennetun kulttuuriympäristön selkärangan muodostavat valtakunnallisesti katsottuna hyvin säilynyt talonpoikainen rakennuskulttuuri, muutamat ehjät kirkonkylän miljööt, monimuotoiset teollisuusympäristöt, saariston ja rannikon maisemaan sopeutuneet kalastajatilat sekä kaupunkiympäristöistä Vanha Rauma ja Porin Etelärannan 1800-luvun kivikorttelit. Kunnianhimoisin uudempi arkkitehtuuri keskittyy punatiilellä profiloituneeseen Kankaanpäähän ja toisaalta Rauman julkiseen rakentamiseen.
Rakennusperintö kiristyvän kuntatalouden kurimuksessa
Liisa Nummelin, rakennustutkija, Satakunnan Museo
Suomessa väestö ei enää kasva kuin muutamissa suurimmissa kaupungeissa. Satakunnassa asukasmäärä pysyy suunnilleen ennallaan enää vain Porissa ja Eurajoella. Kaikkialla muualla väki vähenee ja eniten vähenemistä tapahtuu nuorimmissa ikäluokissa, jotka toisaalta tarvitsevat monipuolisesti julkisia palveluita ja toisaalta tuovat eniten verotuloja kunnan kassaan. Väestön väheneminen, verotulojen kutistuminen ja kuntaliitokset tuottavat tyhjilleen jääviä rakennuksia erityisesti kunnissa ja seurakunnissa. Lisäksi rakennusten kunnossapidon resurssit ovat vuosi vuodelta pienentyneet. Hoitamattomuus aiheuttaa vaikeasti korjattavia vaurioita ja lopputuloksena on usein sisäilmaongelmat ja purkaminen – joissakin tapauksissa jo ennen kuin rakennuksesta on ehtinyt tulla tunnistettua rakennusperintöä.
Kulttuuriympäristön selvitykset kunta-kaavoituksessa
Juha Mäkelä, yleiskaavasuunnittelija, Porin kaupunki
Kaavoitusta ja muuta maankäytön suunnittelua ohjaava maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) edellyttää, että kaavoitus perustuu riittäviin selvityksiin. Ilman selvityksiä laadittava kaava ei siis täytä kaavalle laissa määritettyjä sisältövaatimuksia. Selvitykset ovat edellytys, paitsi saada riittävä perustieto suunnittelualueesta, myös suunnitelman vaikutusten arvioinnin perusta. Laadittavat selvitykset voivat liittyä vaikkapa liikenteeseen, väestönkehitykseen, pilaantuneisiin maihin tai luontoarvoihin. Tässä artikkelissa keskitytään teeman mukaisesti kuitenkin rakennetun kulttuuriympäristön, maiseman ja arkeologisen kulttuuriperinnön selvityksiin kuntakaavoittajan näkökulmasta.
Modernin rakennusperinnön inventointi Satakunnassa
Liisa Nummelin, rakennustutkija, Satakunnan Museo
Porin ruutukaavakeskustan modernin rakennusperinnön inventointi valmistui kesällä 2019. Satakunnan Museon ohjaaman työn rahoitti Porin kaupunkisuunnittelu. Selvitystyössä olivat mukana keskustan kaupunginosat 1.–5. ja aikarajauksena vuodet 1930–1990. Selvitys laadittiin lähiaikojen osayleis- ja asemakaavoituksen perusselvitykseksi. Siinä tuotetattiin laaja, ylläpidettävä aineisto inventointisovellus Pakkiin sekä erillinen, pdf-muotoinen raportti. Kohteet arvotettiin ja luokiteltiin kaavojen suojeluratkaisuja ajatellen. Arvottamisen toteutti laajapohjainen ohjausryhmä, jossa oli edustus kaupungin eri toimielimistä, Museovirastosta, ELY-keskuksesta, Satakuntaliitosta ja Satakunnan Museosta. Työtä, jota pyritään jatkamaan keskustan ulkopuolisilla alueilla, ovat edeltäneet muutamat teemalliset ja asuinaluekohtaiset moderniin perintöön keskittyneet inventoinnit. Toiveena on vastaavien inventointien käynnistyminen myös muissa Satakunnan kaupungeissa – lähinnä Raumalla ja Kankaanpäässä.
Porin keskustan arvokkain moderni osa on kauppatorin ympäristö, jonne rakennettiin 1950- ja 60-luvuilla kaikkien pankkien pääkonttorit, liiketiloja sekä asuntoja talojen ylempiin kerroksiin. Porin torin itäreuna vuonna 1968 (Voitto Niemelä) ja 2019 (Jorma Lindqvist). Selaa kuvia kuvien päällä olevilla nuolinäppäimillä.
Vanhan Rauman asemakaavatyö – tonttikäyntejä ja haastatteluja
Mervi Tammi, kaavoitusarkkitehti ja Henri Raitio, kaavoitusarkkitehti, Rauman kaupunki
Vanha Rauma on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1991 ensimmäisenä Suomessa samaan aikaan Suomenlinnan kanssa. Se edustaa listalla pohjoismaista puukaupunkiperinnettä. Alue on säilynyt hyvin ja kokonaisena ja se on edelleen kaupungin keskusta. Vanha Rauma on alueena laaja noin 29 hehtaaria ja siellä on noin 600 rakennusta. Asemakaava on vuodelta 1981 eli noin 40 vuotta vanha. Niin sanotun suojelukaavan voimaan tulo on ollut yksi merkittävimpiä vaiheita Vanhan Rauman säilymiselle. Kaava on kuitenkin nykykäsityksen mukaan monelta osin vanhentunut ja sen uudistamiseen on ryhdytty. Kaavamuutos on tullut vireille vuonna 2019. Vanha Rauma on asetettu rajattuun rakennuskieltoon asemakaavan muuttamiseksi.
Kansalliset kaupunkipuistot juurruttavat asukkaat arjen arvokkaaseen ympäristöön – haasteena tunnettuus
Heli Nukki, projektipäällikkö, Porin kaupunkisuunnittelu
Kansalliset kaupunkipuistot tarjoavat kaupunkiympäristössä laajan kattauksen kulttuuri- ja luontoympäristöjen arvokohteita. Puistoja on Suomessa kymmenen, kullakin oma erityinen tarinansa ja merkityksensä suomalaisten kaupunkien kehityshistoriassa. Kansalliset kaupunkipuistot ovat olleet mukana maankäyttö- ja rakennuslaissa jo parikymmentä vuotta. Silti yhä edelleen ne ovat kovin tuntemattomia niin virkakoneistossa kuin asukkaiden ja matkailijoidenkin keskuudessa.
Satakunnan historialliset puutarhat
Maunu Häyrynen, maisemantutkimuksen professori, Turun yliopisto ja Katrina Virtanen, FM, vapaa tutkija
Satakunta on Suomen vanhaa ydinasutusaluetta ja tämä näkyy myös sen puutarhoissa. Entisinä kovina aikoina puutarhat ovat olleet ylellisyyttä, joihin vain harvoilla oli varaa ja jotka levisivät maahan hitaasti. Leviämiskanavana toimivat säätyläiset, ennen muuta aatelissukuiset kartanonomistajat ja papit, jotka perustivat mailleen puutarhoja ja istuttivat niihin uusia hyöty- ja koristekasveja. Satakuntalaisen puutarhakulttuurin vanhimmat juuret ulottuvat 1600-luvulle. Tuolta ajalta on tietoa lähinnä hyötykasviviljelyyn tarkoitetuista kartanopuutarhoista mm. Anolassa ja Vuojoella.
Edellisen kulttuurimypäristöohjelman jälkeen Satakunnan historiallisten puutarhojen tilanne ei ole olennaisesti muuttunut. Tiedossa olevia historiallisia puutarhoja ei ole tuhoutunut sen enempää kuin kunnostettukaan. Myöskään uusia historiallisten puutarhojen inventointeja ei ole käynnistynyt. 2010-luvulla kuitenkin kulttuuriympäristöjä koskeva avoin tieto on lisääntynyt, mikä mahdollistaa aikaisempaa nopeamman tiedonkeruun myös historiallisista puutarhoista. Verkosta löytyy mm. digitoituja ja nykykoordinaatistoon sovitettuja historiallisia karttoja, vanhoja valokuvia sekä 1900-luvun puutarha- ja maisema-arkkitehtien arkistoluetteloita. Uudempaa paikkatietoaineistoa ovat esimerkiksi satelliittikuvat ja laserkeilausaineisto. Avointa paikkatietoa vertailemalla voi saada paljon tietoa kohteen historiasta ja nykytilasta jo ennen maastokäyntiä.
Eurajoella sijaitsevan Vuojoen kartanon puisto- ja puutarha-alueet on kuvattu tarkasti historiallisella Senaatin karttalehdellä vuonna 1904. Kuva: Rajaus Senaatin karttalehdestä Eurajoki XVII 13, 1904. Kansallisarkisto.
Satakunnan rakennusperintötietokanta PAKKI
Liisa Nummelin, rakennustutkija, Satakunnan Museo
Vuonna 2007 otettiin Satakunnassa käyttöön kauan kaivattu rakennusperintösovellus PAKKI. Pakkiin on sen jälkeen tehty kaikki Satakunnan Museon ohjauksessa alueen kunnissa toteutetut 90 rakennusinventointia. Lisäksi sinne on viety pääosa aiemmista, vuosina 1990–2007 tehdyistä inventoinneista ainakin jollakin tarkkuudella. Syksyllä 2020 Pakissa oli lähes 8000 inventoidun kohteen tiedot. Sovelluksessa on myös Satakunnan Museon viranomaistoiminnan tietoja – lausuntoja, matkakertomuksia, muistioita, jne. Kaikki Pakin tiedot ovat maakunnan kuntien ja alueellisten viranomaisten käytettävissä. Pääosa alueen kunnista käyttää Pakkia. Kuntakohtaisten rakennusinventointitietojen ohella Pakin tietosisältöä ovat Satakuntaliiton toteuttama maakunnallinen Satakunnan rakennusperintö 2005 -inventointi, valtakunnallinen RKY-inventoinnin sekä vuoden 1993 Valtakunnallisen maisema-alueinventoinnin aluerajaukset. Pakin julkinen jakelusovellus Y-Pakki otettiin käyttöön 1.4.2020.
Neuvoja korjausrakentamiseen
Rakennuskulttuuritalo Toivo Porissa
Rakennuskulttuuritalo Toivo tarjoaa vanhojen rakennusten korjaajille neuvoja sopivien korjausmenetelmien ja -materiaalien valitsemiseksi siten, että talojen arvo ja ominaisluonne säilyvät. Lue lisää Toivosta»
Osoite: Varvinkatu 19 - Juhana Herttuankatu 15, Pori
Sähköposti: toivo@pori.fi
Toivon kotisivut»
Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus Tammela
Tammelan talossa tutustutaan UNESCOn maailmanperintöön ja esitellään Vanhan Rauman korjaustoimintaa.
Osoite: Eteläpitkäkatu 17, 26100 Rauma
Lisätietoa Tammelasta»
Julkinen taide – kulttuuriympäristön rikastuttaja
Anni Saisto, tutkimuspalveluiden intendentti, auetaidemuseotoiminta, Porin taidemuseo
Ulkoveistokset, muistomerkit, seinämaalaukset ja muu julkinen taide rikastuttavat monen satakuntalaisen paikkakunnan kaupunkikuvaa. Sotamuistomerkeillä on maakunnassa pitkä historia, niistä varhaisimmat ovat valkoisten muistomerkkejä. Sittemmin toteutettiin myös toisessa maailmansodassa kaatuneiden ja punaisten muistomerkkejä. Ne sijoittuvat useimmiten hautausmaille. Maakunnan varhaisimpiin, 1920-luvulla toteutettuihin ulkoveistoksiin lukeutuvat Emil Cedercreutzin, Eemil Halosen ja Lauri Leppäsen veistokset Porissa, Noormarkussa ja Huittisissa.
1900-luvun jälkipuolella julkisen taiteen kirjo kasvoi, ja aiheet laajenivat ihmisen kuvaamisesta uusiin teemoihin. Maakunnan varhaisin ei-esittävä veistos lienee Terho Sakin Taiteen tammi, joka pystytettiin Poriin vuonna 1968. Kankaanpäähän on syntynyt yli sadan teoksen Taidekehä, joka kasvoi voimakkaimmin 1990–2000-luvuilla kytkeytyen vahvasti Kankaanpään taidekoulun toimintaan. Emil Cedercreutzin museon yhteydessä Harjavallassa sijaitsee taiteilijan teoksia esittelevä, yhä laajeneva veistospuisto. Rauman kaupunki on soveltanut prosenttiperiaatetta (osa hankkeen rakennusmäärärahasta käytetään taiteeseen) vuodesta 1980 lähtien. Viime vuosina sen soveltaminen on yleistynyt myös muissa Satakunnan kunnissa.
Talvikki Lehtinen ja Ensio Härkönen: Kasvan suuremmaksi, 2015
Ruostumaton teräs
Kankaanpään kaupungin keskustan koulu
kuvaaja: Martti Tikka
Turun yliopiston KOKKELI-hanke 2017-2019
Koneen Säätiön rahoittama kaksivuotinen taide- ja tutkimushanke, jonka tarkoituksena oli kehittää keinoja, joilla asukkaat saadaan miellekkäällä tavalla paremmin osallisiksi kulttuuriympäristöjen suojeluun, osana asukkaiden toimintaympäristöiden yhteiskehittämistä ja -suunnittelua Satakunnan Kokemäenjokilaaksossa. Hankkeen yhteydessä toimitettiin essee- ja artikkelikokoelma JOEN TAJU yhteistyössä Porin taidemuseon kanssa. Artikkelikokoelmaa pääset lukemaan tästä.
Rakennetut kulttuuriympäristöt kartalla
Satakunnassa on useita valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Voit tutustua niihin Museoviraston RKY -sivuilla.
Trolssin kylässä Merikarvialla löytyy paljon perinteikästä rakennuskantaa ja pihapiirejä. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, 2015.
Vuojoen kartano Eurajoella. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus 2020.
Kauttuan ruukinpuiston vanha saha. Kuva: Niina Uusi-Seppä.
Porin Raatihuone ja Raatihuoneenpuisto. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Rauman keskuspuisto. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2015.
Entinen merkinantomajakka Ryssäntorni ja vanha satamanosturi Luveeni siirrettiin Porin satamalaajennuksen alta pois Kallontien varteen. Kuva: Mia Puotunen, ELY-keskus, 2017.
Ahlströmin ruukin pääkonttori Noormarkussa. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Eila Hiltusen veistos Polyfonia Porin Etelärannassa. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Leineperin ruukkimiljöössä on säilynyt suomalaisille rautaruukeille tyypilliset rakennukset ja rakenteet. Kuvassa kankipaja ja sepän paja. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Euran Pirtti on entinen nuorisoseurantalo. Kuva: Kirsti Virkki, ELY-keskus, 2015.
Selkämeren kansallispuistoon kuuluva Säpin majakkasaari Luvialla edustaa perinteistä 1800-luvun majakkakulttuuria. Kuva: Anne Savola, 2019.
Säpin majakkasaari Luvialla edustaa perinteistä 1800-luvun majakkakulttuuria. Majakkasaari kuuluu osaksi Museoviraston nimeämää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja sen niityt mufloneineen edustavat arvokasta perinnemaisemaa. Kuva: Anne Savola, Satakuntaliitto, 2019.
Porin keskustan kävelykadun varrelle mahtuu paljon merkittävää modernia arkkitehtuuria. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Vanhan Rauman puutalokorttelia. Kuva: Volker von Bonin, Museoviraston Historian kuvakokoelma. Kuvausaika määrittelemätön.
Teollisuusympäristöä Porissa. Kuvassa Porin Konepajan vanha valimo. Kuva: Kirsti Virkki, ELY-keskus, 2015.
Nakkilan funktionalistinen kirkko. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Porin Reposaaren yhtenäinen puurakennuskanta viestii alueen merenkulun historiasta. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Noormarkun ruukkialueen rakennukset ja ympäristö huokuvat historiaa. Taustalla näkyy Makkarakosken saha. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
ITE-taidetta Pomarkun kirkonkylässä. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Porin vanhan puuvillatehtaan taakse valmistui vuonna 2014 kauppakeskus Puuvilla. Kuva: Kirsti Virkki, ELY-keskus, 2015.
Eurajoen Irjanteen kylässä sijaitseva tiekirkko on Satakunnan vanhin puukirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1731. Kirkon vieressä oleva kellotapuli on vuodelta 1758 ja lainamakasiini 1833. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Leineperin masuuni on restauroitu vanhaa kunnioittaen. Kuva: Mia Puotunen, ELY-keskus, 2018.
Vuoden 1852 suuren tulipalon jälkeen Porin Etelärantaan rakennettiin vain kivitaloja. Kivi-Pori on yksi merkittävistä kivikaupunginosista Suomessa. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon pihaa koristaa Cedercreutzin veistokset. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Porin Kirjurinluoto v.1960-1969. Kuva: Sven Raita, Satakunnan Museo.
