Kulttuuriympäristöön kuuluva kulttuurimaisema on ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta syntynyt kokonaisuus. Ihmisen ja luonnon pitkäaikaisen vuorovaikutuksen myötä muovautuneeksi kulttuurimaisemaksi määritellään sekä maaseudun kulttuurimaisemat että urbaanit kaupunkimaisemat. Satakunnan laajimmat, arvokkaimmat ja historiallisimmat kulttuurimaisemat perustuvat jokilaaksojen vuosisataiseen, osin -tuhantiseen asutus- ja elinkeinohistoriaan. Kulttuurimaisemassa alkutuotannon tai muiden varhaisten elinkeinojen muovaamat, usein alkuperäisestä käytöstä poistuneet tai poistumassa olevat maisematyypit luokitellaan perinnemaisemiksi. Voit lukea lisää kulttuurimaisemasta Museoviraston sivustolta.
Ympäristöministeriö on inventoinut valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja näistä maisemainventoinneista voit lukea lisää Maaseutumaisemat sivustolta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemää Maisemaselvitysopasta lukemalla taas saat lisää tietoa maisemasta ja suuntaviivoja suunnittelun tueksi. ProAgrian ja Maa- ja kotitalousnaisten julkaisemasta Maisema - Opas arvokkaiden maisema-alueiden maankäytön suunnitteluun löytyy tietoa maisema-alueista ja maisema-alueiden tarjoamista mahdollisuuksista. Se toimii myös työkaluna erityispiirteiden huomioimisessa, kun uusia toimenpiteitä suunnitellaan arvokkaille maisema-alueille.
Ilmastonmuutos lisää kulttuuriympäristön hoidon tarvetta
Niina Uusi-Seppä, erityisasiantuntija, Satakuntaliitto
Ilmastonmuutos vaikuttaa kulttuuriympäristöön monin tavoin sekä suoraan että välillisesti ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kautta. Maisemassa ilmaston lämpeneminen näkyy esimerkiksi kasvillisuuden muutoksena, kun eteläiset lajit siirtyvät pohjoisemmaksi. Suomessa odotettavissa oleva lämpötilan nousu ja kosteuden lisääntyminen suosivat rehevää kasvillisuutta, mikä nopeuttaa maiseman umpeenkasvua. Avoimen maiseman hoito tulee vaatimaan tiheämmin toistuvaa niittoa ja raivausta. Ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan myös rakennettuun ympäristöön. Esimerkiksi lämpötilan nousu ja kosteuden lisääntyminen tarjoavat otolliset olosuhteet sienille, leville, homeille ja tuhohyönteisille, joita Suomen kylmät talvet ovat aiemmin kurittaneet. Rakennusten ylläpitohuoltoon on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota.
Maataloustuotannon vaikutus maisemaan – esimerkkinä kasvutunnelit marjanviljelyssä
Johanna Jääskeläinen, maisemasuunnittelija, Aalto-yliopisto; Minna Pohjola, Laatumarja-hankevetäjä, ProAgria Länsi-Suomi ja Sanna Haapala, Maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria Länsi-Suomi
Suomalainen maatalousmaisema on satojen vuosien tulos siitä, miten ihminen on hyödyntänyt maaseutua elämän edellytyksenä ja elinkeinona. Jotta se maisema, jonka me nyt koemme, säilyisi tulevaisuudessakin, on tärkeää pitää maaseutu ja maataloustuotanto elinvoimaisena. Muuttuvan ilmaston myötä sadontuoton varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin uusia viljelymenetelmiä. Marjanviljelyn osalta tulevaisuuden kehityssuunta on katetussa tuotannossa eli tunneliviljelyssä. Avoimelle pellolle ilmestyvät kasvutunnelit muuttavat maisemaa muodostaen ristiriidan kotimaisen ruoantuotannon kehittämisen ja maiseman välille. Maatalouden kehittämiselle on kuitenkin annettava sijaa ja löydettävä tasapaino uusien viljelymuotojen ja maiseman säilymisen välille.
Maisemanhoitoalue on mahdollisuus
Niina Uusi-Seppä, erityisasiantuntija, Satakuntaliitto
Arvokkaalle maisema-alueelle on mahdollista perustaa luonnonsuojelulain mukainen maisemanhoitoalue. Maisemanhoitoalueen perustamisen tavoitteena on edistää maiseman luonnonarvojen ja historiallisten ominaispiirteiden säilyttämistä ja hoitamista. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisemanhoitoalueiden perustamisesta päättää ympäristöministeriö ja maakunnallisesti arvokkaiden alueiden perustamisesta alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Perustamisen edellytyksenä on alueen asukkaiden ja maanomistajien kanssa yhteistyössä laadittu ohjeistava maiseman hoito- ja käyttösuunnitelma. Maisemanhoitoalueen perustaminen ei oikeudellisesti velvoita maanomistajia ohjeiden noudattamiseen, vaan hoitotoimenpiteiden toteuttaminen on vapaaehtoista. Rakentaminen tapahtuu edelleen kaavan, kunnan rakennusjärjestyksen ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti ja metsiä hoidetaan metsälain mukaisesti.
Äänimaisema on osa kulttuuriympäristöä
Anne Savola, ympäristöasiantuntija, Satakuntaliitto
Äänimaisemalla tarkoitetaan sitä äänten kenttää, jossa ihmiset kulloinkin ovat ja miten yksittäiset ihmiset ja yhteisöt tulkitsevat ympäristönsä ääniä ja niihin liittyviä merkityksiä. Äänimaisema kertoo omalta osaltaan maiseman ja kulttuuriympäristön perusominaisuuksista, kuten arkipäivän toiminnoista. Äänimaiseman koostumus alueilla on myös suunnittelukysymys ja äänimaisema olisi hyvä ottaa yhtenä tekijänä huomioon maisema-alueiden ja kulttuuriympäristöjen inventoinneissa ja suunnittelussa.
Kulttuuriympäristöt maakuntakaavoituksen näkökulmasta
Susanna Roslöf, vt. alueiden käytön johtaja, Satakuntaliitto
Kulttuuriympäristöt ovat keskeisiä omaleimaisuutta, identiteettiä ja viihtyvyyttä luovia tekijöitä, jotka kertovat kulttuurin eri vaiheista sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Maakuntakaava on yleispiirteinen alueiden käytön suunnitelma, jossa osoitetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät kulttuuriympäristöt ja ohjataan muuta maankäytön suunnittelua siten, että kulttuuriympäristön vaalimisen tavoitteet saavutetaan.
Perinnebiotoopeille apua Helmi-elinympäristöohjelmasta
Liina Salonen, koordinaattori, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Perinnebiotooppeja ovat perinteisen karjatalouden ylläpitämät kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, joille on muodostunut ainutlaatuisia elinympäristöjä. Laidunnus ja niitto ovat pitäneet kasvillisuuden matalana ja maiseman avoimena, luoden samalla suotuisat olosuhteet niittyjen lajistolle. Perinnebiotooppien määrä on kuitenkin laskenut romahdusmaisesti sekä niiden laatu on heikentynyt, ja nykyään jopa neljännes uhanalaisista lajeista on riippuvainen perinnebiotoopeista.
Ympäristöministeriö on vuonna 2020 käynnistänyt Helmi-elinympäristöohjelman, joka tarttuu luontomme uhanalaistumisen suurimpaan syyhyn: elinympäristöjen katoamiseen. Ohjelma on keskeinen keino Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä, ja toimet auttavat satoja uhanalaisia lajeja. Helmi-ohjelman on tarkoitus jatkua vuoteen 2030 ja se perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen.
Selkämeren kansallispuisto
Selkämeren kansallispuisto perustettiin vuonna 2011. Kansallispuisto ulottuu 160 kilometriä pitkänä kaistaleena Merikarvialta Kustaviin. Kansallispuiston saaristoon mahtuu paljon historiaa, arkeologista perintöä, perinnemaisemia ja rakennusperintöä. Erityisesti majakat ovat merkittävä osa kansallispuiston kulttuuriympäristöä. Tutustu lisää Selkämeren kansallispuistoon tästä»
Selkämeren helmet – Selkämeren kehittämisen käsikirjasta 2015–2025 löytyy tietoa Selkämeren alueiden hoidosta, käytöstä ja kehittämisestä kiinnostuneille.
Säpin majakkasaari. Kuva: Anne Savola, Satakuntaliitto.
Satakunnan valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
Ahlaisten kulttuurimaisema
Kokemäenjoenlaakson kulttuurimaisema
Köyliönjärven kulttuurimaisema
Vihteljärvi-Niemenkylän kulttuurimaisema
Yyterin maisemanähtävyys
Merikarvialla Krookan maisema kertoo alueen kalastuselinkeinon ja merenkulun historiaa. Kuva: Kirsti Virkki, ELY-keskus, 2018.
Porin Karjarannan modernit kerrostalot Kokemäenjoen varrella. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Jokainen perinnemaisema tarvitsee omat maisemanhoitajansa. Kuva: Kimmo Nuotio, 2019.
Lammaistenlahden kulttuurimaisemaa Harjavallan vesivoimalaitokselta. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Ahlaisten kulttuurimaisema. Kuva: Kirsti Virkki, ELY-keskus, 2015.
Köyliön kirkkosaari on valtakunnallisesti arvkoas maisema-alue. Kuva: Hannu Vallas, Museoviraston Rakennushistorian kuvakokoelma, 2006.
Vihteljärven kulttuurimaisema. Kuva: Jenny Alatalo, ELY-keskus, 2013.
Yyterin sannat luovat laajan, yhtenäisen rantadyynialueen, joka suurimmilta osin on suojeltu luonnonsuojelulailla. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Kokemäenjoen maisemaa Porin Taavin sillalta. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Siikaisten kultturimaisemaa. Kuva: Niina Uusi-Seppä.
Pyhäjärvi Kauttuan tehtaan rannasta. Kuvan on piirtänyt Ernst Nordström v. 1874. Museovirasto, Historian kuvakokoelma.
Lomijoen kulttuurimaisemaa Huhtaan kylästä. Kuva: Jenny Alatalo, maisema-alueiden inventointi, ELY-keskus.
Näkymä Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemaan ja Harjavallan Hauvolan kylään. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Merikarvialla Trolssin kylän kulttuurimaisemaan kuuluu olennaiseksi osaksi laajat kiviaidat. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2015.
Jämijärven pellonhoitajia ja kulttuurimaisemaa. Kuva: Pentti Pere, Satakunnan Museo.