Muinaisjäännökset ovat maisemassa, maaperässä tai veden alla säilyneitä rakenteita ja kerrostumia, jotka ovat syntyneet kauan sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat kulttuuriympäristön vanhinta kerrostumaa. Ne ovat peräisin ajanjaksolta, jolta ei tunneta kirjallisia lähteitä. Ne ovat siis ainoita todisteita oman aikansa ihmisen elämästä. Historiallisen ajan muinaisjäännökset puolestaan ovat ajalta, jolta on kirjallisia lähteitä.
Satakunnan esihistoria on rikas ja tutkimuksellisesti merkittävä. Maakunnasta tunnetaan muinaisjäännöksiä kaikilta esihistorian ajanjaksoilta ja alueen kaikista osista. Uusia, ennen tuntemattomia muinaisjäännöksiä löydetään edelleen vuosittain; toisinaan järjestelmällisen etsinnän eli inventoinnin tuloksena, toisinaan metsä- tai rakennustöiden yhteydessä. Myös monet yksityishenkilöt ja arkeologian harrastajat panevat maastossa liikkuessaan merkille poikkeuksellisia rakenteita ja ilmoittavat niistä museoviranomaisille.
Voit lukea aiheesta lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaasta tai Museoviraston sivulta Arkeologinen kulttuuriperintö.
Muinaisjäännösten hoidosta monumenttien adoptointiin
Leena Koivisto, arkeologi, Satakunnan Museo
Muinaisjäännösten hoito aloitettiin Suomessa 1980-luvun lopulla, kun valtion työllisyysvaroja kohdennettiin pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Museovirastoon perustettiin muinaisjäännösten hoitoyksikkö, jonka kautta hoitotoiminta kanavointiin eri puolille Suomea perustettuihin toimipisteisiin. 2000-luvun vaihteeseen mennessä toiminta oli jo vakiintunutta. Satakunnassa hoidettuja kohteita oli parhaimmillaan vuosittain yli 50 ja kaikkiaan raivaus- ja maisemanhoitotöitä tehtiin yli 90 muinaisjäännösalueella. Muinaisjäännösten hoitoyksikkö lakkautettiin Museoviraston organisaatiomuutoksen yhteydessä ja vähitellen käytännön hoitotyö lopetetiin kokonaan vuoteen 2013 mennessä. Monella alueella maisemanhoito päättyi. Muinaisjäännösten säännöllisen hoidon päättymisen vaikutuksia ei liene tieteellisesti tutkittu, mutta kohteilla kulkijoiden on ollut helppoa havaita tapahtuneet muutokset.
Lue koko artikkeli
Aarteita maan alla - metallinetsintä jakaa mielipiteitä
Leena Koivisto, arkeologi, Satakunnan Museo
Metallien etsiminen metallinpaljastimella on yleistynyt voimakkaasti muutaman viime vuoden aikana ja pelloilla kulkevat ”piipparoijat” ovat tuttu näky. Aikaisemmin metallinpaljastinta käytettiin lähinnä kadonneiden esineiden, kuten pudonneen sormuksen tai autonavaimien etsimiseen. Nyt metallinetsinnästä on tullut kiinnostava ja koukuttava harrastus, jossa ulkoilu ja kotiseutututkimus yhdistyvät löytämisen iloon ja jännitykseen. Kaikki eivät kuitenkaan ole pelkästään riemuinneet nopeasti yleistyneestä harrastuksesta.
Lue koko artikkeliAdoptoi monumentti
Leena Koivisto, arkeologi, Satakunnan Museo
Adoptoi monumentti –toiminta on vapaaehtoistoimintaa, jonka tavoitteena on kannustaa kansalaisia oman lähiympäristönsä kulttuuriperintökohteiden hoitoon. Adoptiokohteen hoito perustuu alueellisen vastuumuseon ja adoptoijaryhmän väliseen sopimukseen. Hoidettava kohde voi olla muinaisjäännös, muu kulttuuriperintökohde tai jopa rakennus. Adoptoija sitoutuu pitämään huolta kohteesta museon laatiman hoitosuunnitelman mukaisesti. Hoitotoimia voivat olla esimerkiksi kasvillisuuden raivaus ja niitto sekä kohteen ympäristön siisteydestä huolehtiminen. Adoptointi ei vaadi erillistä rahoitusta eikä siitä saa korvausta, kysymys on vapaaehtoistyöstä. Toki Museoviraston muinaisjäännösten hoitoavustusta on mahdollista hakea esimerkiksi opastaulujen tekemistä varten, mikäli hakuehdot täyttyvät.
Ristolan alueen kyläyhdistys on adoptoinut Köyliönjärven keskiaikaisen kirkonpaikan, Kirkkokarin. Kuva: Teemu Väisänen, Satakunnan Museo, 2019. Kaikki Satakunnassa adoptoidut kohteet löytyvät täältä»
Valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet -hanke
Teija Tiitinen, projektipäällikkö, Museovirasto
Museovirasto toteuttaa valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden (VARK) inventoinnin yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden ja Metsähallituksen kanssa. Työ aloitettiin kesällä 2018 ja sen on arvioitu valmistuvan vuoden 2022 aikana. Hanke käsittää koko Suomen Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Valtakunnallisesti merkittävien muinaisjäännösten säilyminen pyritään turvaamaan mahdollisimman pitkälle - mieluusti kaikissa olosuhteissa. Inventoinnin tavoitteena on kohdeluettelo, jonka valtioneuvosto voi hyväksyä osaksi valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteita (VAT). Vastaava inventointi rakennetun kulttuuriperinnön osalta on tehty ensimmäisen kerran vuonna 1993 ja se on viimeksi päivitetty vuonna 2009 (RKY).
Vedenalaiset muinaisjäännökset Satakunnassa
Riikka Tevali, meriarkeologi, Museovirasto
Satakunta on merellinen maakunta, jonka elinkeinot ovat pohjautuneet vahvasti merenkulkuun. Voidaan sanoa, että näin on edelleen, sillä Rauman laivanrakennus ja Porin satamatoiminta kuuluvat Suomen huomattavimpiin teollisuuden aloihin.
Satakunnasta vedenalaisia arkeologisia kohteita tunnetaan yhteensä 106 (19.10.2020). Näistä 43 on arvioitu rauhoitetuiksi muinaisjäännöksiksi, joita ovat muun muassa sellaiset hylyt ja hylyn osat, joiden voidaan olettaa olleen uponneena yli sadan vuoden ajan. Kohteista 54 on muita kulttuuriperintökohteita tai yksittäisiä löytöpaikkoja. Kohteiden vähäinen lukumäärä kertoo merellisten inventointien huonosta tilanteesta. Vedenalaiskohteista ja niiden sijainneista ei ole kattavaa tietoa ja suuresta osasta tunnettuja kohteita on puutteelliset taustatiedot.
Lue koko artikkeli
Muinaisjäännökset rekisterissä
Satakunnassa on yli 1400 kiinteää muinaisjäännöstä. Voit tutustua niihin ja muihin arkeologisiin kohteisiin Museoviraston kulttuuriympäristön palveluikkunassa eli Kypissä.
Pronssikautinen hiidenkiuas kuninkaanhauta Euran Paneliassa 1960-1970-luvulla. Kuva: Teuvo Kanerva / Museovirasto, Historian kuvakokoelma.
Satakunnan Museon ystävät ovat adoptoineet Kappelinluodon Reposaaressa. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Kokemäen linnaluoto Forsbyyn rannalta 1885. Piirtänyt Agathon Reinholm. Kuva: Museoviraston Historian kuvakokoelma.
Ulvilan Liikistön muinaismuistoalueelta löytyy muun muassa kirkon rauniot. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, ELY-keskus, 2020.
Syksyllä 2017 Rauman Luostarinkadulla tutkittiin fransikaaniluostarin kirkon (nykyinen Pyhän Ristin kirkko) ympäristöä. Kivi- ja puurakenteiden jäännösten lisäksi löydettiin mm. lähes 100 keskiaikaista kolikkoa sekä kirkollisesta ympäristöstä kertovia kirjojen metalliosia ja lasiastioiden palasia. Kuva: Leena Koivisto, Satakunnan Museo.
Pronssikautinen röykkiö Pirunkynsi II Ulvilassa. Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto, kaivausdokumentointi 2013.
Pori Kivini Norssikari. Porin ulkosatama sijaitsi 1600-luvulla Sanduddenissa eli Santanenässä, joka nykyään tunnetaan nimellä Kivini. Kuvassa näkyvissä venevalkama ja laiturirakennetta. Kuva Satakunnan Museo/Leena Koivisto.
Merikarvialla voi tulla vastaan pellonhaltija eli tonttukivi. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, 2015.
Huovintie oli osa keskiaikaista Turku-Ulvila-Pohjanmaa maantietä. Kuva otettu Huovintieltä Harjavallassa. Teemu Väisänen, Satakunnan Museo.
Iso-Enskeri on yksi Porin saarista, josta on löytynyt jälkiä laivan hylystä. Saaressa on myös pirunpeltoa ja hautaraunio. Kuva: Anne Savola, Satakuntaliitto.
Euran Luistari on muinaisjäännösalue, joka käsittää rautakautisen ruumis- ja röykkiökalmiston, pronssikautisen röykkiön ja asuinpaikan. Alue on lähes kokonaan tutkittu. Kuva: Leena Koivisto, Satakunnan Museo.
