Maaliskuisena iltapäivänä Rauman ranskalaisen koulun 5-6 -vuotiaat paneutuivat erääseen erityiseen roskaantumisharmiin, köysiin ja naruihin. Kun kyse oli samalla sekä opetuksesta että leikistä, maastosta siivottavien köysien määrässä liioiteltiin. Köysikätköjä oli kolmentoista etsijän löydettäviksi perustettu yhteensä kaksikymmentäseitsemän. Alue oli lapsille entuudestaan tuttu taajamametsä. Koululaisryhmän ohjelmaan kuuluu jokaviikkoinen maastosessio.
Koululaiset muodostivat kolme etsintäryhmää: keltaiset, vihreät ja punaiset. Ryhmän väri näkyi kangaspalasta kantajansa hanskassa tai henkselin hihnassa. Ryhmään kuuluvat hakivat vain omalla värillään merkittyjä köysiä ja naruja. Toiset liikkuivat yksinään, toiset kaverien kanssa. Kaikilla riitti tarmoa.
Löydetyt köydet ja narut koottiin kokoontumispaikalla kahteen pärekoriin. Kun ranskalaisessa opetusohjelmassa tuon ikäiset jo opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan, kirjoittivat lapset vuorottelutyönä toisen pärekorin merkiksi ”PLASTIQUE” ja toisen ”NON PLASTIQUE”.
Harjoittelimme siis erottamaan muoviköysiä luonnonkuituköysistä. Se onkin vaikeaa, koska eri materiaalien yhdistelmiä on niin paljon. Lapset kyllä tunnistivat haasteen. Tapahtuman yhteenveto-osiossa moni halusi kokeilla köyden katkaisukohtaa ja etsiä sieltä muovimaista koppurapintaa. Pääsimme vielä pohtimaan sitä, mihin löydetty tai tarpeettomaksi käynyt köysituote pitää viedä. Raumalla sellaiset sijoitetaan polttokelpoisen jätteen joukkoon tai tarjotaan kirpputorilla muiden käytettäviksi.
Tapahtuman päätteeksi koko joukko, nopeajalkaisimpien vetämänä, siirtyi kalliometsän korkeimpaan kohtaan. Siellä sytytimme tulen risukeittimeen. ”Tulimestarin” taka-ajatuksena oli kertoa, että risukeittimen käytössä ei tarvita polttoainepulloa, usein muovista sellaista. Tuo oppi jäi kuitenkin seuraavalla kerralla kerrottavaksi. Kaksituntinen oli jo ollut tietoa ja tekemistä täynnä. Oli aika rentoutua. Lauloimme nuotioringissä kolme laulua, kaksi suomenkielistä ja yhden ranskankielisen.
Tapahtuma oli Raumanmeren väkeä -toimintaverkoston tuottamaa. Toimintaverkoston taustayhteisönä ovat Selkämeren kansallispuiston ystäväyhdistys ja kumppanuussopimuksen kautta Rauman kaupunki. Toimintaan kuuluu myös rantojen siivoamista. Niistä kokemuksista kumpusi myös tämänkertainen teema, vesiliikenteen muovipohjaiset köydet ja narut rantaroskana. Risujen ja oksien katkominen risukeittimeen ei oikeastaan tunnu lainkaan haitalliselta. Muoviroskat sen sijaan harmittavat. Jatkamme siivousta ja ympäristökasvatusyhteistyötä. Tässä tapauksessa välittömänä palkintona oli lasten innostuneet ilmeet. Valokuvaajan ratkaisuna niitä ei nyt tämän verkkojulkaisun kuviin kuitenkaan sisällytetty.
Juhani Korpinen
vapaaehtoistyöntekijä
ent. ympäristötoimenjohtaja
