Kustavin Katanpään merilinnake – varuskunnasta ja vankilasta luonnonsuojelualueeksi

Etusivu / Kulttuuriympäristöohjelmat / Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöohjelma / Kustavin Katanpään merilinnake – varuskunnasta ja vankilasta luonnonsuojelualueeksi

Kustavin Katanpään merilinnake – varuskunnasta ja vankilasta luonnonsuojelualueeksi

Tapani Tuovinen, suunnittelija ja Hilja Palviainen, suunnittelija, Metsähallitus luontopalvelut

Katanpään eli Lypertön saari muodostaa Kustavin läntisimmän maakärjen, josta avautuu näköala kolmelle tärkeälle saaristoväylälle. Katanpään strategisen sijainnin vuoksi Venäjän valtio alkoi linnoittaa saarta vuonna 1915. Tarkoitus oli rakentaa Pietari Suuren mukaan nimetyn merilinnoitusketjun pohjoisin tukikohta, josta voitiin tykistön avulla hallita saaristoväyliä. Venäläisten luopuessa saaresta vuonna 1917 sinne oli rakennettu varuskunta kaksine tykkipattereineen.

Vuodesta 1921 alkaen saari toimi Puolustusvoimien linnakkeena. Vuonna 1930 linnakkeen hallinta luovutettiin vankeinhoitolaitokselle vankisiirtolan perustamista varten. Siirtolassa toimi kivilouhimo koko 1930-luvun. Syksyllä 1939 liikekannallepanon tapahtuessa linnakkeessa alettiin majoittaa reserviläisiä ja osa vangeista siirrettiin muualle. Vankisiirtola lakkautettiin keväällä 1940 ja linnake siirtyi takaisin Puolustusvoimien hallintaan. Katanpäässä koulutettiin varusmiehiä ja sitä käytettiin merivartioasemana ja merivoimien alusten tukeutumispaikkana. Linnakkeen edustan avoin ja helposti tähystettävä merialue soveltui hyvin ohjusammuntoihin. Sotilashallinnon aikana saareen rakennettiin ammusvarasto, tykkihalli ja kasarmitiloja ja saaren pohjoisosassa sijaitseva ns. iso tykkipatteri modernisoitiin. Patterista ammuttiin viimeinen tykinlaukaus vuonna 1989.

Sotilasteknisesti vanhentunut linnake siirrettiin vuonna 1999 Metsähallituksen hallintaan ja liitettiin 1.7.2011 Selkämeren kansallispuistoon. Metsähallitus on inventoinut saaren kulttuuriperintöä, korjannut varuskunnan rakennuksia ja tukenut matkailuyrittämistä. Katanpäässä vierailee vuosittain yli 10000 kävijää.

Saarella on säilynyt runsaasti Pietari Suuren merilinnoitusketjun aikaisia rakenteita ja rakennuskantaa. Rakennuskantaa korjattiin ja muutettiin vankilan toiminta-aikana vastaamaan paremmin sen tarpeita. Puolustusvoimat taas teki perusteellisempia kunnostustöitä 1980-luvulla, jolloin myös purettiin tarpeettomiksi koettuja rakenteita. Viimeisinä vuosina Katanpäässä on ollut hirsirakennusten korjaushanke, minkä lisäksi matkailukäytössä olevien tilojen kuntoa on kohennettu merkittävästi. Rakennuskanta on säilyttänyt ulkoasunsa melko alkuperäisenä. Sotilaskäytön ja vankilan aikaiset rakenteet muodostavat Katanpään niemelle selkeän rakennetun kulttuuriympäristön, joka on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi (RKY).

Katanpään kulttuurimaisema jakautuu kolmeen osaan. Pohjoisen kalliot avautuvat kohti merenselkää ja maasto päättyy äkisti kallioleikkauksen rajaamaan kivilouhimoon. Saaren keskiosassa on kangasmaastoon tykkitien varteen ryhmittynyt kasarmialue ja satama. Eteläosaa leimaa merenranta, jossa on säilynyt avoimia ja puustoisia perinneympäristöjä. Jatkossa tavoitteena on kunnostusraivauksen ja laidunnuksen avulla tuottaa avoimuutta saaren eteläosan kulttuurimaisemaan.

Lue lisää Katanpään omilta sivuilta tai Luontoon -retkeilysivustolta.

Tulosta artikkeli tästä

Kuvassa on metsätie, joka on päällystetty harmailla mukulakivillä.

Ensimmäisen maailmansodan aikainen mukulakivinen 1230 m pitkä tykkitie on muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Kuva: Tapani Tuovinen, 2011, Metsähallitus.

Kuvassa on iso betonista valettu suorakaiteen muotoinen kuoppa, jonka suojassa tykit oli-vat sota-aikana.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisen pikkupatterin tykit siirrettiin muualle vuonna 1921. Sen jälkeen paikka on nurmettunut ja avoin merinäköala on kasvanut umpeen. Kuva: Tapani Tuovinen, 2011, Metsähallitus.

Kuvassa on louhittua kalliota, joka laskee merenrantaan.

Mereisen pohjoisrannan hallitsevin elementti on avolouhos saaren pohjoiskärjessä. Jälkiä koelouhinnasta on muuallakin saaressa. Kuva: Tapani Tuovinen, 2011, Metsähallitus.

Lähikuvassa on louhittua kalliota ja teräväreunaisia kivenmurikoita.

Vangit louhivat Vehmaan graniitista (porfyyrista apliittia) nupukiviä, jotka laivattiin katukiviksi. Kuva: Tapani Tuovinen, 2011, Metsähallitus.

Kuvassa on vaakatiiliseinä, joka on tehty harmaakivistä.

Yksityiskohta Katanpään suuren maakellarin seinästä. Kuva: Hilja Palviainen, 2013, Metsähallitus.

Kuvassa on valkoiseksi rapattu tiiliseinä. Rappaus on murentunut alaosasta ja seinän punatiilet näkyvät. Oikealla on vihreäksi maalattu peiliovi.

Linnakkeen vanhan saunan eteistilaa. Kuva: Hilja Palviainen, 2013, Metsähallitus.

Kuvassa on puita ja valkoinen puurakennus, jonka etupäädyssä on kolmikerroksinen torni. Tornin ylin osa on kahdeksankulmainen.

Katanpään vesitorni on osa saaren linnoitusvaiheen alkuperäistä rakennuskantaa. Vastaavia rakenteita on ollut myös muilla kasarmialueilla, mutta toisin kuin monessa muussa, Katanpäässä vesitorni on säilynyt myös sen varsinaisen käytön päätyttyä. Vesitorni on Katanpään rakennuskannan ikonisin ja tunnistettavin rakennus. Kuva: Hilja Palviainen, 2015, Metsähallitus.

Kuvassa on lahden poukama, jonka keskellä on pitkä ponttonilaituri. Rannassa on pieni valkoinen puutalo ja punainen puurakennus.

Katanpään satamalahden pohjukassa veneilijä näkee ensimmäisenä Pietari Suuren merilinnoitusketjun aikaisen Santarmintalon. Kuva: Hilja Palviainen, 2013, Metsähallitus.

Ota kantaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *