Vuonna 2018 koko Eurooppa viettää yhteistä Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta
Kulttuuriperintö tarkoittaa teemavuonna nykyhetkessä eläviä, menneisyydestä perittyjä voimavaroja kaikissa muodoissaan ja näkökohdissaan – aineellisissa, aineettomissa ja digitaalisissa.
Vuoden toteuttamiseen voivat osallistua kaikki halukkaat: kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet, kulttuuriperinnön ammattilaiset ja harrastajat, kansalaisjärjestöt, alueelliset ja paikalliset toimijat sekä jäsenvaltiot.
Suomessa vuoden pääteemana on osallisuus kulttuuriperintöön. Yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä ja museoita kannustetaan kehittämään uusia toimintamalleja ja kokeilemaan erilaisia tapoja edistää vuorovaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen kanssa.
Kansallisena tavoitteena on myös lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta, saatavuutta (mukaan lukien digitaalista) sekä kulttuuriperinnön kestävää käyttöä. Tärkeä näkökulma on kulttuuriperintö kohtaamisten paikkana ja vuoropuhelun välineenä: sosiaalisena voimavarana. Vuoden suojelijana toimii presidentti Tarja Halonen.
Kenelle kulttuuriperintö kuuluu?
Kulttuuriperintöbarometrin 2017 mukaan valtaosa suomalaisista (87 %) ajattelee, että jokaisen tulisi voida nauttia kulttuuriperinnöstä. Käytännössä kukaan ei ole asiasta eri mieltä. Ensisijaiseksi vastuunkantajaksi kulttuuriperinnön hoidosta barometrin vastaajat nimeävät kuitenkin viranomaiset. Mieltävätkö ihmiset kulttuuriperinnön julkisena palveluna, jota asiantuntijoiden tulee tarjota kansalaisille?
Kysymykset ”kenelle kulttuuriperintö kuuluu” ja ”kuka on oikeutettu määrittelemään kulttuuriperintöä” ovat puhuttaneet kulttuuriperinnön tutkijoita jo vuosia. Keskustelu on pyrkinyt siirtämään painopistettä autoritäärisestä ja materiaa korostavasta ajattelusta kulttuuriperinnön lähteille – ihmisiin. Viimeistään vuonna 2011 solmittu ja Suomessa vuonna 2017 voimaan astunut, Euroopan neuvoston kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä korostava Faron sopimus tunnusti kulttuuriperintöyhteisöjen aseman.
Kulttuuriperintö kuuluu sellaiselle ihmisjoukolle, joka jakaa jonkun tietyn kulttuuriperinnön ”henkisen omistajuuden” eli kokee sen omakseen ja haluaa siirtää sitä eteenpäin. Avainasemassa ovat siis yhteisöt: kulttuuriperintöä ei ole ilman sitä tunnustavaa ihmisjoukkoa.
Lue lisää > Kulttuuriperintövuosi 2018
