Suomen ympäristökeskus (Syke) on julkaissut kulutusperäiset kasvihuonekaasupäästötiedot ensimmäistä kertaa kaikille Suomen kunnille ja maakunnille. Sekä kuntien että maakuntien asukaskohtaisissa päästöissä on suuria eroja. Tuontihyödykkeiden kulutuksen myötä merkittävä osa päästöistä kohdentuu myös ulkomaille.
Vertailtaessa Satakunnan kuntien kotitalouksien kulutusperäisiä päästöjä keskenään (kuva 1) erot ovat varsin pieniä paitsi asumisen päästöjä tarkasteltaessa. SYKEn kulutusperäisten päästöjen laskentaan kuuluvat myös kuntien investoinnit ja hankinnat, joiden osuus Satakunnassa on 18 % kulutuspäästöistä. Tässä tarkastelussa keskitytään kuitenkin kotitalouksien päästöihin.
Kotitalouksien kokonaispäästöjä tarkasteltaessa (kuva 1) joukosta erottuvat Harjavalta, Nakkila, Pori ja Rauma hieman muita suuremmalla asukaskohtaisella kokonaispäästömäärällään. Näissä kunnissa sekä oman kunnan alueen, että kunnan ulkopuolisten alueiden (mukaan lukien ulkomaat) eli ns. tuontialueiden päästöt ovat muita suuremmat. Pienimmillä päästöillä selviävät tarkastelussa Jämijärvi, Karvia, Merikarvia ja Pomarkku. Huomattavaa on, että kaikissa kunnissa ulkopuolisten alueiden päästöt ovat selvästi kunnan alueen päästöjä suuremmat.
Kuva 1. Satakunnan kotitalouksien asukaskohtaisten päästöjen jakautuminen kunnan omalle alueelle ja sen ulkopuolelle.
Kun kotitalouksien kokonaispäästöt jaetaan ruokaan, asumiseen, liikkumiseen, tavaroihin ja palveluihin (kuva 2), asumisen päästöjen osuus on Satakunnassa 3 % Suomen keskiarvoa suurempi (28 % vs. 25 %).
Kuva 2. Kotitalouksien kulutuksen päästöjen jakautuminen Satakunnassa keskimäärin.
Katsottaessa näiden viiden osa-alueen osalta jakaumaa oman alueen ja sen ulkopuolisen välillä, Satakunnan kunnissa ainoastaan liikkumisen osalta oman kunnan alueen päästöt ovat ulkopuolisen alueen päästöjä suuremmat. Tämä kertonee lähinnä siitä, etteivät kunnat ole läheskään omavaraisia kunnassa kulutetun ruuan, käyttämänsä energian, tavaroiden tai palveluiden suhteen, mutta liikkuminen tapahtuu kuitenkin pääasiassa kunnan sisällä ja siten myös liikkumisen päästöt syntyvät pääosin siellä.
Jos katsotaan kuntien sisällä, miten päästöt jakautuvat erottuu joukosta selkeimmin asumisen ja poltto- ja voiteluaineiden palkit. Selkeitä eroja kuntien välillä on näiden kahden palkin korkeudessa ja keskinäisessä suuruusjärjestyksessä. Suurimmassa osassa Satakunnan kunnista asumisen osuus on suurin, kuten Porissa (kuva 3) noin 2000 kgCO2e/hlö. Mutta esimerkiksi Kokemäellä poltto- ja voiteluaineiden osuus on noin 1400 kgCO2e/hlö ja asumisen osuus noin 1300 kgCO2e/hlö. Seuraavaksi suurimmat päästöt syntyvät maitotaloustuotteista ja munista sekä lihasta.
Kuva 3. Porin kotitalouksien asukaskohtaisten päästöjen jakautuminen.
Asumisen päästöissä on suurimmat erot eri kuntien välillä (kuva 4). Suurimpien (Rauma) ja pienimpien (Merikarvia) päästöjen välillä on eroa jopa 1200 kgCO2e/hlö. Tätä selittänee lähinnä kuntien keskenään erilaiset lämmitysratkaisut esimerkiksi kaukolämmön osuus ja siinä käytetyn polttoaineen päästöt. Näistä ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa kyseisten kuntien osalta.
Kuva 4. Satakunnan kotitalouksien asukaskohtaiset asumisen päästöt.
Artikkelin laati tutkija Teemu Heikkinen Satakunnan ammattikorkeakoulusta.
Lue Suomen ympäristökeskuksen tiedote aiheesta: Kaikkien Suomen kuntien ja maakuntien kulutusperäiset päästöt laskettu ensimmäistä kertaa (hiilineutraalisuomi.fi)
