Maaliskuun alussa Riihikoskelta saapui ryhmä kolmosluokkalaisia Kalikan rantaan tutustumaan tulen kesyttämisen historiaan. Puolet porukasta lähti jäälle pilkkimään ja loput jäivät tulipaikalle miettimään, miten eri aikakausien ihmiset ovat saaneet elintärkeän tulen aikaan.
Välineitä löytyi kivikauden kitkaporasta nykyajan plasmasytyttimeen. Alkuun nuoret veistelivät kiehisiä ja pientä puutavaraa sytykkeiksi ja sen jälkeen alettiin iskemään kipinää karkulla ja piikivellä, kuten rautakauden ihmiset. Toki nykyaikainen versio tuluksista, eli magnesiumtikku helpotti kipinän aikaan saamista ja kun taulakin korvattiin luntulla, niin alkoi tapahtua. Osa nuorista saikin aikaan nuotion, jolla saimme keitettyä lumesta vettä ”henkemme pitimiksi”.
Koululaiset saivat mielenkiintoisia ja hyödyllisiä oppeja tuleville retkille ja silminnähden innostuivat aiheesta. Saimme tapahtumasta rohkaisevaa palautetta, tästä on mukava jatkaa seuraavien ryhmien kanssa.
Osan mielestä tulipiste oli tosi kiva, vähän pelottava ja jännittäväkin. Lisää tällaista, oli monen kommentti.
Tuliporasta tuulivoimaan, hevosesta polttomoottoriin
Energian tuotantotapojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Miten lisäämme puhdasta ja uusiutuvaa energiantuotantoa, miten voimme säästää energiaa ja välttää turhaa kulutusta?
Ihmiskunta on jo vuosituhansia hyödyntänyt mm. tulta, tuuli- ja vesivoimaa. Myllyjen avulla on jauhettu viljat ja sahattu tukit. Nuotiolla on lämmitelty ja kypsennetty jänispaisti.
Oleellista on ymmärtää, että kaikki alkaa auringosta. Hankkeemme, jonka rahoittaja on Keski-Suomen ELY-keskus, tavoitteena on esitellä, miten eri tavoin auringosta alkunsa saanut energia on muunnettu eri aikakausina auttamaan ihmisiä arkisissa askareissa, miten koko energian tuotanto on muuttunut viimeisten vuosisatojen aikana uusiutuvista energialähteistä fossiilisiin ja miten nyt ollaan sen vuoksi ongelmissa. Sekä painottaa, että on välttämätöntä palata takaisin uusiutuvien energiamuotojen pariin.
Hankkeessa myös kannustetaan nuoria haastattelemaan alueensa ikäihmisiä ja näin saamaan selville vanhoja tuuli- ja vesimyllyjen paikkoja. Kaikki selville saadut myllyjen sijainnit kootaan kartalle.
Tulen historia ja erilaiset tulen tekemisen menetelmät opetuskokonaisuus on jo testivaiheessa, muut ovat vielä suunnitteilla.
Minna Lukkala, Pöytyä–Oripää 4H, Luontokapinetti
Mirva Selander, Luonto- ja eräopas -opiskelija
