Kuka tahansa voi osallistua tieteen tekemiseen keräämällä muurahaisia ja lähettämällä ne Itä-Suomen yliopistoon
Itä-Suomen yliopiston Hyönteisten ekologia ja biogeografia -tutkimusryhmä on käynnistänyt kaksivuotisen kekomuurahaistutkimuksen, johon toivotaan apua kansalaisilta. Tutkimuksen tavoitteena on saada selvitettyä kahdentoista eri kekoja rakentavan muurahaislajin levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia. Kansalaisaktiivisuutta hyödyntävä tutkimusmenetelmä sopii siis tutkimuksen tarkoituksen täyttämiseen. Kun kuka vain voi lähettää tutkijoille näytteen, moninkertaistuu tutkimusalue. Aikaisemmin Suomessa on kerätty samalla periaatteella näytteitä esimerkiksi kasveista, lieroista ja puutiaisista.
”Kun kansalaiset saadaan rekrytoitua mukaan, on näytteen keräyspaikka satunnainen, eikä tutkijan etukäteen valitsema”, kertoo Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteidenlaitoksen apulaisprofessori ja tutkimusryhmän johtaja Jouni Sorvari ja jatkaa:”tässä voi tulla yllätyksiä vastaan: levinneisyysalue tarkentuu ja jotain lajia voi löytya esimerkiksi pohjoisempaa kuin on aikaisemmin löydetty.”
Muurahaisilla on merkittävä rooli luonnossa eikä hankkeessa aiheuteta niille haittaa. Kekopesän pinnalta kerätään vain muutamia yksilöitä, jolloin pyydystys ei kohdistu lisääntyviin yksilöihin vaan työläismuurahaisiin. Tällaisella näytteiden keruulla ei ole vaikutusta muurahaispesän toimintaan. Näytteitä voi kerätä kesäkausilla 2018 ja 2019. Tärkeää näytteen keräämisessä on ottaa ylös koordinaatit esimerkiksi matkapuhelinsovelluksen avulla, jotta näyte saadaa kytkettyä paikkatiedon kautta kartalle. Lisäksi tulee muistaa, että hyönteisiä ei saa kerätä tai vahingoittaa luonnonsuojelualueilla.
Esimerkkejä muurahaiskeoista: vasemmalla loviniskamuurahaisen yhteenkasvaneet keot ja oikealla pohjankekomuurahaisen keko. Kuvat: Jouni Sorvari
Näytteen ottaminen on yksinkertaista ja sen voi lähettää kirjekuoressa
Suomessa elää yhteensä noin 55 eri muurahaislajia. Kekomuurahaiset on kuitenkin melko helppo tunnistaa keoistaan, jotka on rakennettu neulasista, oksanpätkistä tai heinäsilpusta ja kanervan ja mustikan lehdistä. Ulkonäöltään kekomuurahaiset ovat kaksivärisiä: takamus on musta, keskiruumis punertava ja pää taas tumma. Värin lisäksi näytteen kerääjän on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kerää vain työmuurahaisia, eikä pesän kuningatarta tai koirasta. ”Työläiset ovat siivettömiä. Kuningattarella ja koiraalla on siivet ja ne ovat huomattavasti isompia kuin työmuurahaiset”, kertoo Sorvari.
Tähän mennessä näytteitä on saapunut perille 40 kappaletta ja nuorin näytteenottaja on ollut kolmevuotias. Mukaan joukkoon pääsee ottamalla oman näytteensä ja lähettämällä sen Itä-Suomen yliopistoon.
Näytteenottoa varten pitää etsiä kekomuurahaisten tekemä keko. Muurahaisia voi pyydystää esimerkiksi muoviseen tai lasiseen rasiaan. Rasia kannattaa asettaa keon pinnalle, lähelle huippua. Muurahaisia kerätään viidestä kymmeneen kappaletta ja rasia suljetaan ja laitetaan pakastimeen muutamaksi vuorokaudeksi. Jäätyneet muurahaiset laitetaan litteään rasiaan, kuten tyhjään tulitikkuaskiin. Muurahaiset on laitettava rasian yhteen kulmaan ja rasia täytettävä esimerkiksi talouspaperilla tai pumpulilla, jotta ne eivät pääse kuljetuksessa liikkumaan ja rikkoutumaan. Aski kannattaa vielä suojata teippaamalla tai pakkaamalla se folioon.
Muurahaisnäytteen lisäksi lähettäjä täyttää lomakkeen, jossa hän kertoo näytteenottopaikan mahdollisen osoitteen, koordinaatit ja ympäristön, eli oliko keko esimerkiksi metsässä, pellon laidassa tai niityllä. Lisäksi ilmoitetaan näytteenottopäivämäärä, lähettäjä ja lähettäjän sähköpostiosoite. Osallistuneet saavat tutkimuksen yhteenvedon suoraan sähköpostiinsa. Näyte kulkee edullisena kirjepostina, kunhan kuori ei täysinäisenä ole yli kolmea senttimetriä paksu.
Lue lisää
> Tarkemmat ohjeet osallistumiseen – Muurahaiskartoitus (Itä-Suomen yliopiston verkkosivut)
