Ohjelmalla suojellaan metsiä, jotka ovat luonnonarvoiltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita. Tällaisia metsäisiä elinympäristötyyppejä on arvioitu olevan kymmenen erilaista: lehdot; monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät; monimuotoisuudelle merkittävät suot; vesistöjen lähimetsät, tulvametsät ja metsäluhdat; metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot; kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden elinympäristöt; harjujen paahdeympäristöt; puustoiset perinnebiotoopit; ja lopuksi maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet.
Elinympäristöt on jaettu kolmeen laatuluokkaan mm. puuston rakennepiirteiden perusteella. Luokan I ja II kohteet ovat monimuotoisuudelle merkittävimpiä ja erityisen mielellään ohjelmaan otetaan alueita, joilla yhdistyy useampi erilainen elinympäristö. METSO-ohjelman elinympäristöt arvioi paikallisen ELY-keskuksen asiantuntijat.
METSO-ohjelmassa metsänsuojelua voi toteuttaa kolmella eri keinolla; perustamalla pysyvän suojelualueen, suojelemalla alueen määräaikaisesti tai tekemällä suunnitelmallista luonnonhoitoa. Pysyvän suojelualueen perustaminen tehdään perustamalla joko yksityinen suojelualue, jossa omistusoikeus säilyy tai myymällä alue valtiolle. Kummastakin vaihtoehdosta maksetaan korvaus, joka on metsänomistajalle verovapaa.
Arvokkaan metsäalueen voi suojella myös määräaikaisesti. Sopimus voidaan tehdä joko 10 tai 20 vuodeksi, jolloin omistusoikeus pysyy nykyisellä omistajalla. 10 vuoden sopimuksessa metsä jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle ja maksettava korvaus perustuu puuston laskennalliseen arvoon. 20 vuoden sopimuksessa metsä rauhoitetaan määräajaksi ja rauhoittaja on oikeutettu verovapaaseen korvaukseen.
Luonnonhoitoa puolestaan voi toteuttaa suunnittelemalla hankkeen, hakemalla hankkeelle sopivan ja vastuullisen tekijän ja toteuttamalla hankkeen. Metsäkeskus myöntää hankkeisiin Kemera-tukea ja avustaa prosessissa.
Lue lisää
> metsonpolku.fi
> Tietoa METSO-ohjelman eri vaihtoehdoista
> Retkeile METSO-ohjelman metsissä
