MTK 15.7.2020
Ilmastokysymykset ratkaistaan siellä missä ne vaikuttavat eniten – Maatalouden ilmastotiekartta
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jo nyt maatalouden harjoittamiseen Suomessa. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen edellyttävät vahvaa tieteellistä tutkimusta, laajaa yhteistyötä ja kustannustehokkaita toimenpiteitä kaikilta yhteiskunnan sektoreilta seuraavien vuosikymmenten aikana. MTK julkaisi Maatalouden Ilmastotiekartan 15.7.2020.
Viljelijät kokevat ilmastonmuutoksen omassa arjessaan päivittäin. Yhä suuremmat sään vaihtelut vaikuttavat välittömästi omaan elinkeinoon ja aiheuttavat ylimääräisiä toimenpiteitä. Maaseudulla, jos missä, on totuttu katselemaan taivaalle, arvioimaan tulevaa säätilaa ja kokemaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ilmastonmuutokseen tulee hakea ratkaisuja maataloudesta.
Maatalouden päästöistä 75 % on lähtöisin maaperästä. Lisäksi maatalous on metsätalouden ohella ainoa toimiala, joka voi sitoa hiilidioksidia. Siksi ilmastonmuutoksen torjuntaan ratkaisut ja päästöjen vähennykset on kohdistettu viljelymenetelmiin ja pellonkäytön muutoksiin:
1. Turvemaiden päästöjen merkittävä leikkaus. Tällä voimme saada konkreettisesti suurimman vaikutuksen aikaiseksi.
Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 % tulee turvemailta, ja turvemaiden osuus koko peltoalasta on 11 %. Päästöjä voidaan vähentää niin tuottavilla kuin tuottamattomillakin pelloilla, mutta päätoimet kohdistettaisiin tuottamattomien turvemaiden viljelyyn. Turvemaiden päästöjä voidaan vähentää monilla toimenpiteillä, kuten säätösalaojituksella ja ennallistamisella. Turvemaita on käsiteltävä paikkakohtaisesti. Ei ole järkevää tai tavoiteltavaa, että kaikki viljely turvemailla lopetettaisiin.
2. Hiilensidonnalla kivennäismailla myös rooli matkalla ilmastoneutraalisuuteen.
Oikeanlaisilla viljely- ja kasvikiertomenetelmillä, esimerkiksi tehostamalla kerääjäkasvialaa, kasvatetaan maaperän hiilivarastoa, eli sidotaan fossiilipäästöjä ilmakehästä tulevina vuosikymmeninä. Näin ollen kivennäismaat muuttuvat kasvihuonekaasu-päästöjen lähteestä niiden nieluksi vuoteen 2035. Tämä antaa lisäaikaa vähähiilisten teknologiaratkaisujen käyttöönotolle.
Maaperä on erilaista eri puolilla Suomea, emmekä tiedä vielä tarpeeksi niiden hiilensidontakyvyistä. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta tietovaje saadaan täytettyä. Tavoitteena on maatalouden kestävä tehostaminen siten, että panoskäyttö tarkentuu, satovasteet lannoitukselle paranevat ja satotason nousevat, jolloin myös maatalouden kannattavuus paranee.
3. Maatalouden biokaasutuotannon lisääminen ja aurinkosähkö.
Biokaasua ja aurinkoenergiaa edistetään uusilla ohjauksilla ja lisätuilla liittyen tuotetun energian hyödynnettävyyteen ja myös ravinnekiertoon yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Maataloussektorilla suuri mahdollisuus hyödyntää itse biokaasua energiamuotona, sekä auttaa myös muita sektoreita tuottamalla biokaasua liikennekäyttöön. Biokaasutuotanto lannasta ja nurmesta tehostaa ravinnekiertoa.
Maatilojen sähkönkulutuksesta olisi mahdollista kattaa tilojen itse tuottamalla aurinkosähköllä n. 8% vuoteen 2035 mennessä ja n. 14% vuoteen 2050 mennessä. Tuotantorakennusten suuret harjakatot ja myös käytettävissä olevat maa-alueet tekevät maatiloista aurinkovoimaloiden rakentamiseen hyvin soveltuvia. Kesäkuukausina aurinkovoima akustoon yhdistettynä voi tehdä osasta tiloja täysin sähköomavaraisia.
Nämä kaikki vaativat muutoksia – muutoksia toimialan sisällä ja sen ulkopuolella. Poliitikoilla ja kuluttajilla on tässä myös tärkeä rooli.
Ilmastoskenaariossa maatalouden päästöt alenevat kunnianhimoisimmillaan 42 % vuoteen 2035 ja 77 % vuoteen 2050. Tämä päästövähennyskehitys voi toteutua vain, jos ilmastotoimien politiikkaohjaus toteutetaan niin, että kaikki viljelijät kokevat olevansa yhteisellä asialla. Toimet vaativat asetelmaa, jossa viljelijä hyötyy päästöjen vähentämisestä ja niihin liittyvistä toimista. Ellei tällaiseen asetelmaan päästä, vaan viljelijälle koituu tulonmenetyksiä, skenaarioissa esitettyjen päästövähennysten saavuttaminen ei ole mahdollista. Ilman merkittäviä muutoksia politiikassa maatalouden päästöt alenisivat 5 % vuoteen 2035.
Ilmastotiekartta on osa työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n ilmastotiekarttojen toimeksiantoa laatia Suomen ilmastotavoitteita tukevia vähäpäästöistä kehitystä kuvaavia vähähiilitiekarttoja vuoteen 2050. Tavoitteena on luoda tilannekuva sektorien päästökehityksestä seuraavien vuosikymmenten aikana. Maatalouden ilmastotiekartta valmisteltiin keväällä 2020 Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimesta Maa- ja metsätalouden Keskusliitto MTK:n ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbund SLC:n toimeksiannosta.
> Julkaistut toimialoittaiset tiekartat (tem.fi)
