”Tällä hetkellä mikään tekniikka ei siihen pysty, mutta luonto pystyy”
Maanviljelijöille etsitään yksinkertaisia ratkaisuja, joilla viljelyalueet voidaan muuttaa päästöjen lähteestä päästöjen poistajaksi.
Hiilidioksidia pitäisi poistaa ilmakehästä, että ilmastonmuutos pysyisi turvallisella tasolla. Ihminen ei ole vielä keksinyt siihen keinoja, mutta onneksi luonto on.
– Tällä hetkellä mikään tekniikka ei siihen pysty, mutta luonto pystyy, ja meidän tehtävä on antaa sille tilaa ja toimintamahdollisuus, sanoo Baltic Sea Action Groupin hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta.
Tutkijat asentavat mittalaitteita vielä melko kasvittomalle, keväiselle pellolle Carbon Action -pilottihankkeessa Qvidjan koetilalla Paraisilla. Meneillään on Ilmatieteen laitoksen ja Baltic Sea Action Group -säätiön monitieteinen tutkimushanke, jossa pyritään löytämään keinoja, miten viljelysmaat voisivat sitoa hiilidioksidia ilmakehästä maaperään.
Maatalousmaiden päästöjä ja toisaalta niiden kykyä poistaa päästöjä illmakehästä on tutkittu melko vähän. Nyt yritetään saada kokonaiskuva tilanteesta.
– Maaperän hyvin yksityiskohtaisista mikrobien prosesseista peltomittakaavaan ja valtakunnan ja kansainvälisen tason ilmastopolitiikkaan. On pyritty ottamaan mukaan nämä kaikki elementit, että maaperän hiilen sidonta saataisiin tehostumaan ja mitattua paljonko sitä on, että sitä voitaisiin käyttää hyväksi ilmastopolitiikassa, sanoo tutkimusta vetävä yksikön päällikkö ja tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteen laitokselta.
Yksinkertaisilla keinoilla tavoitteena itseään ruokkiva kierre
Mikä tahansa pelto voi olla ilmastonmuutoksen hillitsijä, jos sitä käsitellään oikein. Nyt tutkitaan sitä mitä pellolle pitää tehdä, jotta se sitoisi enemmän hiilidioksidia ja kääntyisi päästölähteestä päästöjen sitojaksi.
Qvidjassa tarkoitus on saada aikaan itseään ruokkiva kierre, jossa maahan sidotaan orgaanista ainetta, joka parantaa maaperän tuottavuutta, joka lisää kasvien kasvua, mikä taas sitoo lisää hiilidioksidia. Koekentällä maahan on sekoitettu erilaisia orgaanisia maanparannusaineita.
– Nyt mitataan hiilidioksidia, metaania ja ilokaasua. Mitä kaasujen konsentraatiolle tapahtuu kammion sisällä, voidaan päätellä vapautuuko niitä maaperästä ilmakehään vai sitoutuuko niitä maaperään, sanoo Ilmatieteen laitoksen ja Ilmakehätieteiden keskus INARin tutkija Liisa Kulmala.
Jos pellot pidettäisiin mahdollisimman pitkään kasvipeitteisenä ja vältettäisiin voimakasta maanmuokkausta, saataisiin jo merkittäviä muutoksia. Myös pitkäjuuriset kasvit voivat olla yksi keino, jolla hiilidioksidia saadaan syötettyä syvälle maan uumeniin.
Vain neljä promillea lisää hiiltä riittäisi
Ilmastonmuutoksen kanssa ollaan siinä pisteessä, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ei enää riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Sen lisäksi päästöjä pitää pystyä poistamaan ilmakehästä.
– Tällä hetkellä toimivia keinoja on tasan kaksi: toinen on metsien hiilinielujen käyttö ja toinen on viljelymaiden hiilensidonta, Liski sanoo.
Maaperässä on kolme kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehässä. Siksi pienikin lisäys hillitsisi ilmastonmuutosta merkittävästi: Jos peltoihin maapallon laajuisesti saataisiin sidottua neljä promillea lisää hiiltä vuosittain, se poistaisi kaiken sen hiilidioksidin ilmasta, joka sinne päästöistämme jää ja hillitsisi ilmastonmuutosta merkittävästi.
Jos se onnistuu Suomessa, se onnistuu missä tahansa
Kokeilussa on nyt mukana lähes 100 maatilaa, mutta lisää otetaan mukaan. Tavoitteena on, että keinot, joita löydetään, ovat ruuantuotannolle eli maanviljelijöille myös hyödyksi saman tien. Tällainen hyöty on esimerkiksi maan tuottavuuden lisääminen.
Baltic Sea Action Groupissa on huomattu jo nyt, että samat keinot, joilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta, voidaan estää myös ravinteiden pääsyä pelloilta Itämereen. Juuri Itämeren tilanteen parantaminen on yksi säätiön päätavoite.
– Maan rakenteen kuntoon saattaminen lopettaa myös päästöt vesistöihin, sanoo Qvidjan koetilan omistaja Ilkka Herlin.
Hänen mukaansa maatalouden hiilensidontakeinojen käyttöönotto ilmastonmuutoksen hillinnässä on kaikkien velvollisuus, joilla on siihen mahdollisuus.
– Maanomistajat ja metsien omistajat ovat vallankäyttäjiä. Pystymme vaikuttamaan siihen, lisäämmekö biodiversiteettiä maaperässä vai emme ja lisäämmekö hiiltä maaperässä vai vähennämmekö sitä, Herlin sanoo.
