Kulutustuotteiden valmistuskustannusten halventuessa kertakäyttökulutus lisääntyi ympäri maailmaa. Tuotteilta ei enää osattu vaatia kestävyyttä eikä niitä lähdetty korjaamaan, sillä halvemmalla sai uuden. Tämä johti maailmanlaajuiseen jäteongelmaan niin mantereella kuin merelläkin. Lineaaritaloudesta ollaan siirtymässä kiertotalouteen. Mitä haasteita kiertotalous kohtaa? Miten kemikaalien kierrätys voidaan järjestää? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan SYKE:n Ympäristön tila -katsaus vuodelta 2017. Alla on poimintoja katsauksesta ja linkit tietopakettiin löytyvät jutun lopusta.
Luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää syntyvän jätteen hyödyntämistä materiaalina ja energiana
Taloutemme kasvu on perustunut pitkälti aineelliseen tuotantoon. Yksittäisistä toimialoista eniten luonnonvaroja kuluttaa rakentaminen. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö koostuu suorien materiaalipanosten lisäksi piilovirroista, kuten sivukivistä, hakkuutähteistä ja tuontituotteiden välillisistä materiaalivirroista. Niiden osuus on yli puolet kokonaiskäytöstä.
Globaalitaloudessa materiaalit liikkuvat maiden välillä. Siksi myös vastuu maapallon niukkenevien ja rajallisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä on laajentunut kattamaan globaalit tuoteketjut. Suomesta viedään luonnonvaroja, etenkin puuta, mineraaleja ja kiviaineksia, enemmän kuin niitä tuotiin (vuonna 2010). Suomen fyysinen kauppatase on siis positiivinen.
Yhtenä kiertotalouden toimivuuden mittarina voidaan käyttää yhdyskuntajätteen määrää ja materiaalihyödyntämisen astetta. Suomen yhdyskuntajätteestä suurin osa, noin 65 prosenttia, syntyy kotitalouksissa. Yhdyskuntajätteen määrä heijastelee melko tarkkaan kansantalouden kehitystä.
Yhdyskuntajätettä ei enää juuri sijoiteta kaatopaikalle, vaan jäte joko kierrätetään tai hyödynnetään energiana koko Suomen kattavassa jätevoimaloiden verkostossa. Kehitystä on ohjannut erityisesti orgaanisen jätteen kaatopaikkarajoitus. Sen tavoitteena on suitsia jätehuollon ilmastovaikutuksia. Kierrätys, eli jätteen hyödyntäminen materiaalina, ei ole tehostunut riittävästi. EU:n ja Suomen jätelainsäädäntö edellyttää 50 prosentin kierrätysastetta.
EU:n ulkopuolelta tuotavat tuotteet ovat riski kiertotaloudelle niiden tuntemattoman kemikaalikoostumuksen takia
Kiertotaloudessa tuotteiden ja materiaalien arvo pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään samalla varmistaen, että ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet. Materiaalien kierrot eivät saisi aiheuttaa riskejä ihmisille tai ympäristölle. Kestävässä kiertotaloudessa on hallittava myös aineet, jotka antavat tuotteille haluttuja ominaisuuksia, mutta väärässä paikassa vaikeuttavat tuotteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.
Kiertotaloudessa on pyrittävä haitallisten aineiden vähentämiseen kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa, tuotteiden suunnittelusta niiden valmistukseen, käyttöön, korjaukseen, uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen. EU:n ulkopuolelta tulevat tuotteet aiheuttavat erityisen haasteen kiertotaloudelle, koska niiden tarkkaa koostumusta ei aina tunneta.
Keskeiset keinot haitallisten aineiden aiheuttamien riskien hallintaan ovat hyvä tuotesuunnittelu ja tuotteen kemikaalitiedon siirtyminen tuotteen mukana. Ekosuunnittelussa huomioidaan tuotteiden uudelleenkäyttö, huollettavuus ja kierrätettävyys, sekä valitaan tuotteeseen terveydelle ja ympäristölle haitattomia aineita. Hyvin suunniteltu tuote voidaan tarvittaessa kierrättää osissa, jolloin voidaan huomioida tuotteen osien ainekoostumukset. Tuotteille myönnetyt ympäristömerkit auttavat tunnistamaan ympäristöystävälliset tuotteet, joissa on huomioitu energiatehokkuus, ilmastovaikutukset sekä kemikaalikuormitus.
Kemikaalitiedon siirtyminen tuotteen mukana mahdollistaa kemikaalien hallinnan koko tuotteen elinkaaren ajan materiaalikierrätysvaihetta myöten, ja myös tuotteen omistajuuden vaihtuessa. Digitaaliset työkalut mahdollistavat suurten tietoaineistojen hallinnan ja tieto voidaan sitoa tuotteisiin viivakoodien, QR –koodien tai RFID-tekniikan avulla.
Kiertotalous kaipaa innovaatioita
Kierrätettävät materiaalit ovat koostumukseltaan, iältään ja alkuperältään vaihtelevia. Siksi jätteiden hyödyntämiseen uusiomateriaalina voi liittyä riski haitallisten aineiden palaamisesta kiertoon. Erotus- ja puhdistustekniikoiden kehittäminen, sekä materiaalivalintojen ja jätehuollon järjestelmien ennakoiva suunnittelu varmistavat uusiomateriaalien laadun ja turvallisuuden.
Jäljitettävissä oleva tieto tuotteen sisältämistä ainesosista vähentää tarvetta tutkia uusioraaka-aineeksi käytettävien jätteiden laatua. Tarvitaan kuitenkin myös uusia luotettavia ja vertailukelpoisia vaarallisten aineiden mittaus- ja analyysimenetelmiä, joilla voidaan varmistaa uusiomateriaalien laatu ja turvallisuus. Niiden avulla kasvaa myös kierrätysmateriaalin arvo.
Lue lisää
> Ympäristön tila 2017-2018 -raportit
