ELY-keskus: Biokaasu on houkutteleva vaihtoehto energiantuotannossa. Energiaksi poltettavaa kaasua voidaan tuottaa suhteellisen edullisesti jätteiksi mielletyistä raaka-aineista. Lisäksi näin tuotettu polttoaine on ilmastokestävää, uusiutuvaa energiaa. Ja vielä kun orgaanisen aineksen biokaasutuksessa jäljelle jäävät mädätejäännökset ovat pääsääntöisesti käyttökelpoista lannoitetta maatalouteen tai viherrakentamiseen, toteutuu myös ravinteiden kierrätys. Kestävä toimintamalli vaatii kuitenkin alueellista kokonaissuunnittelua.
Biokaasutuotannon haitat voivat olla suuria, jos toiminnan vaikutuksia ympäristöön ei tarkasti selvitetä. Biokaasulaitoksen sijoittamisessa tulee kiinnittää huomiota sijoituspaikan ominaisuuksiin: on tärkeää, että laitoksen läheltä löytyy sekä kaasutettavaksi soveltuvia raaka-aineita sekä alueita, joille voidaan sopivassa määrin levittää lannoitteeksi kelpaavaa mädätejäännöstä, jota syntyy kaasutuotannon lopputuotteena.
Jos biokaasulaitos kerää laajalta alueelta ravinteikkaita orgaanisia aineita, eikä lähistöllä ole riittävästi esim. peltoalaa mädätejäännösten asianmukaiselle käytölle, voi muodostua ongelmia ravinteiden keskittymisestä pienelle alueelle. Tällöin on suuri riski ylilannoitukselle ja lähivesistöjen rehevöitymiselle ravinteikkaiden valumien joutuessa vesistöjä lannoittamaan.
Sustainable biogas -hanke haki ratkaisuja kestävään biokaasutuotantoon
Sustainable Biogas -hankkeen (EU:n Interreg Central Baltic -ohjelma) tavoitteena oli edistää biokaasun kestävyyttä vesiensuojelun näkökulmasta. Hankkeessa luotiin keinoja vähentää biokaasuntuotannon ravinnepäästöjä. Laadituissa ohjeissa otettiin huomioon raaka-aineet, polttoaineen tuotanto ja ravinnepitoisten lopputuotteiden kierrätys.
Hanke toimi kolmella alueella: Varsinais-Suomessa, Ahvenanmaalla ja Zemgalen alueella Latviassa. Varsinais-Suomen ELY-keskus toimi alueellisena partnerina. Kaikilla kolmella alueella on biokaasuntuotannon lisäksi ylitarjontaa orgaanisista ravinteista, muun muassa intensiivisen eläintuotannon vuoksi, samalla kun peltojen ravinnepitoisuudet ovat korkealla tasolla.
Hankkeen tuloksena syntyi viranomaisille, biokaasulaitoksille, viljelijöille ja muille tahoille suunnattuja ohjeita mädätejäännösten ja rejektivesien käsittelyyn sekä alueelliset suunnitelmat, joilla pyritään parantamaan ravinnetasapainoa. Lisäksi kehitettiin kierrätyslannoitteiden laatujärjestelmää Latviassa ja Suomessa. Hankkeessa laadittiin myös suunnitelmat jätevesilietteen ja siitä tuotettujen mädätejäännösten käyttömahdollisuuksista tulevaisuudessa.
Ravinnekartalla määriteltiin biokaasulaitoksille parhaat sijainnit
Hankkeessa laadittiin alueelliset ravinnekartat, joissa selvitettiin kaikki alueella muodostuneet ravinteikkaat orgaaniset raaka-aineet. Raaka-aineisiin laskettiin eläintuotannon lannat, teollisuuden ja maatalouden sivuvirrat, jätevesilietteet sekä esim. luonnonhoitopeltojen ja suojavyöhykkeiden kasvijätteet.
Lopputuloksena saatiin 5×5 km karttaruuduille kuvattuna, missä ja minkä verran alueella muodostuu typpeä ja fosforia. Sitten tarkasteltiin, minkä verran alueella maanviljelyyn voitaisiin kasvien tarpeen mukaisesti käyttää näitä orgaanisia lannoitteita. Näin saatiin aikaiseksi ravinnetasekartta, josta näkyy alueet, joilla on liikaa ravinteita käyttötarpeeseen suhteutettuna ja toisaalta alueet, joilla ravinteista on vajausta. Näitä karttoja voidaan käyttää esim. biokaasulaitosten tai suurempien kotieläintilojen sijainnin optimointiin ja esimerkiksi ravinnekiertotuen kohdentamiseen.
Varsinais-Suomen ELY-keskus vastasi hankkeen toimista Lounais-Suomessa. Hankkeen päätoteuttaja oli John Nurmisen Säätiö, joka vastasi Ahvenanmaalla toteutettavista toimista. Muita yhteistyökumppaneita olivat Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, Latvian valtion ympäristöpalvelut sekä Latvian biokaasuyhdistys. Hankkeen kokonaisbudjetti oli noin 1,4 miljoonaa euroa, josta EU:n Interreg Central Baltic -ohjelma rahoitti hanketta noin yhdellä miljoonalla eurolla.
Lue lisää
