Manner-Suomessa kasvatettiin vuonna 2015 noin 9 milj. kiloa kalaa ihmisravinnoksi, josta Lounais-Suomen rannikolla ja saaristossa noin 4,5 milj. kiloa eli 50 % maan tuotannosta. Kirjolohen tuotanto kattoi yli 90 % koko ruokakalatuotannosta. Kotimainen ruokakalatuotanto ei riitä tyydyttämään kasvavaa kysyntää. Erityisesti lohikalojen osalta joudutaan turvautumaan tuontikalaan.
Tuotanto ja vesistökuormitus vähentyneet merkittävästi
Kalankasvatuksen tuotanto on laskenut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tuotantomäärät olivat suurimmillaan vuosina 1989 – 2001. Erityisesti merialueella useimmat pienet yritykset ovat lopettaneet toimintansa ja kasvavat yritykset ovat ostaneet näitä laitoksia. Tuotantoa on siirretty myös Ruotsiin, jossa tuotanto on kasvussa sekä Itämeressä että siihen laskevissa vesistöissä.
1990-luvun alun jälkeen kalankasvatuksen ravinnekuormitus on vähentynyt yli 70 prosenttia. Kuormitusta ovat pienentäneet rehujen ja ruokintatekniikan kehittyminen sekä tuotannossa tapahtuneet muutokset. Kun tuotanto Suomessa on vähentynyt, myös kalankasvatuksesta koituva ympäristön kuormitus on pienentynyt.
Tavoitteena sekä tuotannon kasvattaminen että Itämeren hyvä tila
Itämeren hyvää tilaa tavoitellaan merenhoidon, vesienhoidon sekä HELCOMin vesien tilaa ja ravinnekuormituksen vähentämistä koskevilla tavoitteilla. Toisaalta vuonna 2014 hyväksytty vesiviljelystrategia vuoteen 2022 asettaa tavoitteeksi ruokakalan kasvatuksen lisäämisen 20 miljoonaan kiloon Manner-Suomessa. Tavoite siis yli kaksinkertaistaisi nykytuotannon. Tämä nostaisi vesiviljelyn tuotannon arvon yli 100 milj. euroon. Samalla paranisi Suomen kalaomavaraisuus ja lisäksi ala työllistäisi yli 3 000 ihmistä nykyisen reilun tuhannen sijaan. Vesiviljelyn kasvun tulee kuitenkin tapahtua sopusoinnussa vesien tilaa ja kuormitusta koskevien tavoitteiden ja velvoitteiden kanssa. Tuotannon kasvu ei saa heikentää vesien hyvää tilaa tai vaarantaa sen saavuttamista.
