Ympäristöministeriön ja Ilmatieteen laitoksen tilaisuudessa 8.10. ruodittiin IPCC:n Global Warming of 1,5 degrees C -raportin antia.
Graafiset kuvat: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi
- Ympäristöministeriön tiedote. IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla (ym.fi)
- IPPC:n raportti Global Warming of 1,5 dgr C (ilmatieteenlaitos.fi)
- Raportin pohjalta tehdyt infografiikat (ilmasto-opas.fi)
Professori Hannele Korhonen, Ilmatieteen laitos: Lämpeneminen etenee noin 0,2 astetta vuosikymmenessä. Muutoksen vaikutukset näkyvät vähitellen, sitä tapahtuu koko ajan jo nyt. Vaikutus jakautuu epätasaisesti maapallolla. Toistaiseksi tehdyt päästövähennyslupaukset merkitsevät noin 3 asteen lämpenemistä 2100 mennessä, tehokkaammilla toimenpiteillä on siis kiire.
Eri sektoreille on erilaisia vaikutuksia. Jo nyt esim. koralliriutat ovat vakavassa vaarassa. Nopeasti vaikutuksia alkaa ilmetä myös kalantuotannossa, rannikoiden tulvimisessa ja napajäätiköiden sulamisessa. Kun ylitetään 1,5 asteen globaali lämpeneminen, alkaa olla suuria vaikutuksia viljan viljelyyn. Kun lähestytään 2 astetta, vaikutukset vakavoituvat dramaattisesti. Mannerjäätiköiden epästabiilius on uhka. Mikäli ne alkavat sulaa, nousee meren pinta jopa metrejä.
Erikoistutkija Laura Sokka, VTT: Pysyminen alle 1,5 asteessa tarkoittaa, että hillintötoimien pitää nyt ja tästä eteenpäin olla todella voimakkaita. Kaikkien maanosien oikeus kehitykseen on suuri kysymys. Päästöjen on laskettava 0-tasolle jo vuoteen 2050. Vuoteen 2030 pitäisi saavuttaa 35 %:n päästövähennykset globaalisti.
On otettu käyttöön overshoot-termi: Useimpien laskelmien mukaan 1,5 asteen tavoite voidaan saavuttaa väliaikaisen ylityksen (overshoot) jälkeen. Hiilinieluja täytyy löytää ja hiilen poistoon ilmakehästä tarvitaan keinoja.
Meillä on useita eri tapoja saavuttaa 1,5 asteen tavoite, mutta tiiviistettynä kyse on päästöjen vähentämisestä ja hiilen talteenotosta. Tarvitaan suuria muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa. Päästöjen on vähennyttävä selkeästi jo ennen 2030. Hiilen poisto ja talteenotto on keskeinen keino kaikissa skenaarioissa. Mitä myöhemmin päästöjen lasku tapahtuu, sitä keskeisempään rooliin tulevat hiilen poisto ja talteenotto.
Professori Markku Kanninen, Helsingin yliopisto: Ilmastokysymys on niin laaja, että se koskettaa kaikkia tieteenaloja. Mikäli päästään 1,5 asteen tavoitteeseen, sillä on merkittävä vaikutus kaikkiin kestävän kehityksen osatekijöihin. Köyhimmät maat kärsivät kaikkein eniten ja ne tarvitsevat rikkaiden maiden apua ja tukea.
Sektorihallinto, esim. ympäristöhallinto ei riitä ratkaisemaan tavoitteeseen pääsyä, vaan tarvitaan kaikkia hallinnonaloja ymmärtämään muutoksen tarve ja toimimaan sen mukaisesti. Hillintätoimissa täytyy ottaa alueelliset olosuhteet huomioon. Missä voidaan metsittää? Miten muutos vaikuttaa puhtaan veden saantiin ja mitä sen turvaamiseksi voidaan missäkin tehdä?
Suunnittelematon kaupunkien kehittyminen väkirikkailla alueilla on sisältää suuren riskin ilmastonmuutoksen vaikutusten kohtaamisessa. Maankäytön suunnitteluun pitäisi kiireesti paneutua.
Kukaan ei välty vastuulta, ratkaistavia asioita on paljon
Markku Kannisen mielestä päätöksentekijöiden täytyy lopultakin ottaa asia vakavasti. Suomen ilmastopaneeli on tehnyt tiekartan, jonka ehdotukset tulee ottaa käyttöön. Kehittyvissä maissa väestönkasvun hillintä on tarpeen. Tässä keskeinen keino on naisten ja tyttöjen koulutus, joka johtaa lapsiluvun pienenemiseen.
Laura Sokan mukaan hiilidioksidin talteenottokeinoja on kehitetty, ne ovat kalliita, mutta eivät ole skaalattavissa vielä. Yhtenä vaihtoehtona on hiilidioksidin pumppaaminen maaperään geologisiin onkaloihin.
Yksityisen ihmisen vastuu ja keinot ovat asuminen-liikkuminen-ravinto -akselilla.
Selvästi vaikea kysymys myös panelisteille oli metsän hakkuut ja metsävarantojen hyötykäyttö. Suomessa suunnitellaan hakkuiden lisäämistä, jotta bioraaka-ainetta voidaan käyttää enemmän energian tuotantoon. Metsät ovat samalla keskeinen hiilinielu ja tulevina vuosikymmeninä metsien hiilinieluja on lisättävä. Kannisen mukaan maankäyttösektoria on ajateltava kokonaisuutena. Maatalousmaan hiilipäästöt on otettava huomioon.
Ja vielä todettiin, että vaikka meret ja maaperä myös sitovat itseensä hiilidioksisia, on ihmisten tuottaman päästölisä niin suuri, että ihmisen on luonnon prosessien lisäksi lisättävä hiilen sidontaa eli hiilinieluja.
