Perinnemaisemien hoito kertoo toiminnasta säilyttää ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet maisemassa. Perinnemaisemat ovat erilaisia niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia, jotka ilman raivausta, niittoa ja laiduntamista kasvavat umpeen ja häviävät. Nämä luontotyypit ovat kasvi- ja eläinlajistoltaan erittäin monimuotoisia. Maatalouden muuttuessa kaikki perinnemaisemilla esiintyvät luontotyypit ja sadat lajit ovat uhanalaistuneet ja aiemmin runsaslukuiset lajit ovat taantuneet voimakkaasti.
Kiinnostus perinnemaisemien hoitoon on vuosien myötä kasvanut. Valtaosaa perinnemaisemista hoidetaan maatalouden ympäristötuen perinnebiotooppisopimuksilla, mutta jonkin verran niitä hoidetaan myös luonnon ja maiseman edistämissopimuksilla. Varsinais-Suomessa hoidon piiriin saatujen perinnemaisemien määrä on kasvanut aina vuoteen 2007 asti, mutta etenkin 2010-luvulla sopimuksilla hoidettujen perinnebiotooppien määrä on laskenut. Toisaalta hoidettavien alueiden pinta-alat ovat kasvaneet, koska Varsinais-Suomessa on useita suuria lammas- ja nautatiloja. Nämä eivät kuitenkaan vielä ole pystyneet korvaamaan vuosittain lopettavilla karjatiloilla olevia hoitosopimuksia.
Satakunnassa ympäristötuella hoidettujen perinnemaisemien määrä on pysynyt useita vuosia samana vuoden 2007 notkahdusta lukuun ottamatta. Monet pienet lypsykarjatilat ovat lopettaneet, mutta toisaalta tilalle on tullut muutama suuri karjatila, joissa on suurempia pinta-aloja hoidon piirissä. Pienoista laskua on jälleen Satakunnan osalla nähtävissä.
Molemmilla alueilla ympäristötuen erityistukien hakuun, hallinnointiin ja valvontaan liittyvä lisääntyvä byrokratia vähentää hakemusten määrää yleisesti. Myös tukitaso on ollut liian alhainen. Hoitopinta-alan kasvattamisen ohella tulee tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota sopimusalueiden hoidon laatuun Siinä tilakohtaisella neuvonnalla on erityisen suuri merkitys. Tulevaan ohjelmakauteen on kasattu jo varsin paljon odotuksia.
