Suomalaisen auton elinkaari on pitkä – voisi sanoa, että liian pitkä. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä romutukseen päätyy keskimäärin vuonna 2000 rekisteröityjä, katukuvasta meille jokaiselle tuttuja Volkkareita, Toyotoita ja Opeleita, joilla on ajettu satoja tuhansia kilometrejä. Vanhat autot ovat helpon korjattavuutensa puolesta palvelleet hyvin, mutta eivät enää pärjää uusille autoille päästö- ja turvallisuusominaisuuksissa. Kaikesta huolimatta Suomen autokanta vanhenee. Vanha autokanta olisi tärkeää uudistaa nopeasti – monestakin syystä – ja luonnollisesti saattaa autojen osat ja materiaalit turvallisesti hyötykäyttöön.
Suomen Autokierrätys Oy on tuottajayhteisö, joka hoitaa Suomessa henkilö-, paketti- ja matkailuautojen sekä sähkökäyttöisten autojen ajovoima-akkujen kierrätyksen organisoinnin. Toiminta on ollut käynnissä jo 20 vuotta, minkä kunniaksi järjestettiin tuottajayhteisön juhlaseminaari Helsingissä Finlandia-talolla 23. marraskuuta 2021. Tässä artikkelissa avataan autokierrätyksen toimialalla puhuttavia aiheita tilaisuudessa pidettyjen puheenvuorojen kautta, ja pohditaan henkilöliikenteen ja autokierrätyksen toimialan tulevaisuudennäkymiä.
Kiertotalous on talousevoluution väistämätön tulos
Autokierrätyksen juhlatilaisuuden avasi uusi ilmasto- ja ympäristöministeri Emma Kari. Karin puheenvuoro sivusi ympäristöhallinnon näkökulmasta tuttuja aiheita ja antoi hyvää näkökulmaa joihinkin valtionhallinnon kiertotaloustyön prioriteetteihin: kriittiset materiaalit, kiertotalouden strateginen ohjelma, romuajoneuvodirektiivi, uudelleenkäyttö, liikenteen sähköistyminen, jätelaki. Paitsi autokierrätystä, nämä teemat koskettavat kaikkia toimialoja.
Resurssien niukkuus on kiertotalouden käsitteen ytimessä, ja on onneksi yhä enemmän esillä myös tämän julkisessa keskustelussa. Autokierrätysseminaarissa puhuneen taloustieteen tohtorin ja TEM:n valtiosihteerin, Elina Pylkkäsen, mukaan on tärkeää ymmärtää talouden perusperiaatteita, kuten resurssien saatavuutta, ja sen yhteyttä hyödykkeiden hinnoitteluun. Normaaliolosuhteissa liikatarjonta johtaa varastojen täyttymiseen, ja tuotteiden hintojen laskuun. Vastavuoroisesti varastojen tyhjeneminen sekä kysynnän kasvu johtavat tuotteiden hintojen kohoamiseen. Tähän asti luonnonvaroja on ollut käytössämme ylen määrin, ja primääristen esiintymien käyttö on ollut halpaa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.
Pylkkäsen sanoin kiertotalous on talousevoluution väistämätön tulos, ja talouspolitiikkaan tulisi kytkeä ajatus ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden asettamista rajoista. Taloudellinen toiminta rakentuu aina tuotannontekijöiden ympärille: luonnonvarat, työvoima, pääoma, tieto, osaaminen. Edellä mainituista tuotannontekijöistä sekä luonnonvarat, pääoma että työvoima ovat rajallisia eli pitkän tähtäimen kasvua ei voi rakentaa pelkästään niiden varaan. Resurssien niukkuuden vuoksi tärkeään rooliin nousee osaaminen, sillä sen turvin voidaan lisätä sekä tietoa että ymmärrystä, jotka kompensoivat rajallisten tuotannontekijöiden puutetta.
Liikenteen sähköistyminen edellyttää kierrättämistä sekä uudelleenkäyttöä
Yksi seminaarin kantavista teemoista oli liikenteen sähköistyminen. Muun muassa Kuusakoski, Fortum sekä Autotuojat ja Teollisuus ry esittivät tilaisuudessa mielenkiintoisia näkymiä omilta toimialoiltaan siihen liittyen. Tapahtumassa kuultiin lisäksi puheenvuorot kiertotalouden juridisesta taustasta (Kari Miettinen, HPP) sekä sähköauton akkujen uudelleenkäyttämisestä (Tuomas Messo, TUNI). Esityksissä korostetiin sitä tosiasiaa, että juuri resurssien niukkuus edellyttää toimivaa uudelleenkäyttöä ja materiaalien kiertoa. Puheenvuoroissa korostettiin lisäksi sitä, että kierrätystä on myös tarkasteltava uudessa valossa: kierrätysmarkkinoiden on toimittava luonnollisella pohjalla ja autoalalla kannattavia ratkaisuja on kehitettävä myös hankalammille materiaaleille.
Henkilöliikenteessä jo kolmannes ensirekisteröitävistä autoista on täyssähköautoja. Vuonna 2030 Suomessa pitäisi olla 700 000 ladattavaa autoa, joista yli puolet täyssähköautoja. Myös täyssähköisiä linja-autoja on liikenteessä jo nyt erittäin paljon. Verrokkimaihin eli Ruotsiin ja Norjaan verrattuna Suomen muutosvauhti on kuitenkin hidas, minkä taustalla on todennäköisesti uusien täyssähköautojen korkea hankintahinta. Suomessa myös pikalatausverkosto on automäärään nähden kehno, mikä vähentää sähköautoilun houkuttelevuutta.
Liikenteen sähköistyminen edellyttää akkujen tehokasta ja turvallista kierrättämistä sekä uudelleenkäyttöä. Tuomas Messon luotsaaman CeLLiFe-hankkeen esityksen mukaan ns. elinkaarensa päässä olevassa akussa voi tyypillisesti olla jopa yli 4/5 vielä käyttöön kelpaavia akkukennoja. Tämä korostaa vahvasti etusijajärjestyksen tärkeyttä: jos uudelleenkäyttäminen on mahdollista, akut tulisi hyödyntää uudelleen esimerkiksi varastokapasiteettina* sen sijaan, että ne toimitettaisiin energiaintensiiviseen ja hävikkiä enemmän tuottavaan kierrätykseen. Vertailun vuoksi: jo pelkän kennotehtaan hävikki on Fortumin arvion mukaan noin 10 %.
Näkökulma: autoalan tulevaisuudennäkymät 
Autoalan kiertotalouden näkymät kuulostavat toisaalta myönteisiltä mutta toisaalta jättävät paljon avoimia kysymyksiä. Suomessa on korkeaa teknologista osaamista, ja moni akkualan yritys on jo nyt kiinnostunut täällä toimimisesta. Autokanta sähköistyy ripeään tahtiin ja kotimaisetkin toimijat ovat havainneet toimialaan liittyvät liiketoimintamahdollisuudet. Millaisia haasteita uusiin toimialoihin ja teknologioihin liittyy? Onko toimialalla huomioitu kiertotalouden kannalta tärkeä elinkaarinäkökulma?
Sähköistyminen edellyttää merkittävää lisäystä kriittisten materiaalien, kuten koboltin ja litiumin, käyttöön. Monien metallien osalta ns. parhaat ja helpot esiintymät on kuitenkin jo käytetty. Jos kriittisiä materiaaleja kulutetaan tulevina vuosina kuten on ennustettu, parhaatkaan käytössä olevat kierrätysmenetelmät eivät välttämättä riitä kattamaan kasvavaa kysyntää. Kysyntä lisää hintaa, mikä puolestaan madaltaa kynnystä hyödyntää nyt taloudellisesti kannattamattomia malmiesiintymiä. Kiertotalouden näkökulmasta tämä kehityssuunta on kielteinen. Tulevaisuudessa tulisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mihin materiaaleja kannattaa ensisijaisesti käyttää, ja kuinka niistä valmistetuille tuotteille saadaan mahdollisimman pitkä elinkaari. Tällä hetkellä valitettavan monien tuotteiden pitkät arvo- ja jalostusketjut, ja niiden aikana kulutettu energia sekä materiaalit, menevät kehnon suunnittelun vuoksi täysin hukkaan.
Kiertotalouteen liittyy systeemitason epävarmuutta. Sähköautot ovat hyvä esimerkki ns. rebound-ilmiöstä, jossa positiiviseen suuntaan vaikuttavat toimenpiteet toisaalla johtavat negatiiviseen palautteeseen muualla. Sähköistyminen parantaa autoilun energiatehokkuutta, sillä sähköautolla liikkuminen kuluttaa energiaa karkeasti kolmanneksen normaalin polttomoottoriauton kulutuksesta. Kun ajaminen on halvempaa, voidaan sähköautoon tarttua jatkossa aiempaa herkemmin, ja korvata sillä muita liikkumismuotoja. Kehityssuuntaa ei siis voida pitää positiivisena, jos ajomäärä kasvaa, ja korvaa esimerkiksi julkista liikennettä. Yksilötasolla ihmisillä on myös taipumus ylivarautumiseen, mikä saattaa tässä yhteydessä merkitä entistä suurempien ja paremmin varusteltujen ajoneuvojen hankintaa.
Polttamiseen ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiajärjestelmä on tiensä päässä. Liikenteen sähköistyminen on välttämätön osaratkaisu, mutta merkitsee monien vanhojen toimintatapojen muutosta. Jo pelkkä autokannan uudistuminen eli vanhojen luottoautojen tehokas mutta turvallinen kierrättäminen, on valtava urakka. Autokierrätyksen juhlaseminaarin perusteella asia on vahvasti myös toimialan tiedossa. Kiertotalouden näkökulmasta toimijoiden mainostama kehityssuunta kierrätyksestä uudelleenkäyttöön on erittäin myönteinen. Tulevat vuodet (ja mm. lähivuosina tiukentuva romuajoneuvodirektiivi**) näyttävät, konkretisoituuko visio autoalan kiertotaloudesta sanoista teoiksi.
*Tyypillisen ajoakun kapasiteetti on 60 kWh. Viidenneksen kapasiteetistaan menettänyt ajoakku (48 kWh) riittää helposti esimerkiksi tavanomaisen omakotitalon päivittäisen sähkönkulutuksen kattamiseen päivän-parin ajalta.
**End-of-Life Vehicles. Romuajoneuvodirektiivin päivityshanke: https://ec.europa.eu/environment/topics/waste-and-recycling/end-life-vehicles_fi
Teksti: Paavo Tertsunen
Kirjoittaja toimii kiertotalouden erityisasiantuntijana Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa
