Maisema elää ja muuttuu

Antti Jaatinen, rahoitus- ja rakentamisasiantuntija, Varsinais-Suomen ELY-keskus

Varsinaissuomalainen kulttuurimaisema on ainakin meidän varsinaissuomalaisten mielestä maamme rikkainta. Asutus on vuosituhansia ollut ja on edelleen tiivistä ja peltomme ovat kansallinen turva nälkää vastaan. Olemme tyytyväisiä, kun taajamissamme on kasvupaineita ja maataloutemme on valtakunnallisesti katsoen poikkeuksellisen monipuolista ja kehittyvää. Niinpä kulttuurimaisemiimme kohdistuu sekä maatalouden että muun yhdyskuntarakenteen muutospaineita, mutta myös tarvetta säilyttää ja vaalia.

Muutokset arveluttavat ja vain harvoin ne tuntuvat parantavan maisemaa. Uusi ja moderni käy silmään ja maisema voi tuntua menneen pilalle uusista rakennuksista tai rakenteista kuten tielinjauksista, aurinkopaneeleista, tuulimyllyistä, kasvutunneleista tai puhelinmastoista. Maisemamme on pienipiirteistä ja peltoa on suhteellisesti vähän: kapeat jokilaaksomme muuttuvat aurinkopaneelikentistä tai tuulimyllymetsistä dramaattisemmin kuin vaikkapa Schleswig-Holsteinin peltoulapat. Merialueemme eivät ole pelkää ulappaa vaan samalla saariston kulttuurimaisemaa.

Rakennuksen tai rakenteen vaikutukset maisemaan ovat yleensä itse toimenpidettä laajempia. Suunnitelmaan ei ole merkitty, miten rakennetta ja maan pengerrystä ympäröimään saapuvat ensimmäisenä rikkaruohot: jauhosavikka, pujo, horsma, valvatti ja ohdake. Parissa vuodessa ensimmäiset pajunvesat nousevat joukkoon. Peltomaisema, joka ennen rakentamista vaati muutaman vetäisyn auralla, kylvökoneella ja puimurilla, alkaakin kaivata niittomiestä tai raivaussahaa. Investointi vanhenee ja voi jäädä käytöstä, mutta ympäristö on muuttunut paljon pysyvämmin.

Jotkut tekomme maisemassa ovat pysyviä. Pienikin voi olla pysyvää: räjäytetty kallio tai kasattu sepeli jäävät meistä lähes ikuisiksi muistoiksi. Rakennusten ikä on kuitenkin perustuksia lukuun ottamatta rajallinen. Kasvutunnelille 10 vuotta voi olla paljon. Tekniset laitteet vanhenevat muutamassa vuosikymmenessä. 1900-luvulla maisemaan nousivat puhelinlinjojen lankaniput liki jokaisen tien varteen – häviten sitten jälkiä jättämättä. Joskus joku jopa kaipaa niitä.

Maisemassamme vaikuttavat nyt monet hankkeet, joille voi aavistaa kulttuurimaiseman iässä melko lyhyttä käyttöä. Tulisiko vaikkapa aurinkopaneelikentän suunnittelussa ja toteutuksessa miettiä sekä rakennuspaikan vuosittaista hoitoa että purkamista? Vaikka investointi on tarpeellinen nyt, tulevat sukupolvet ehkä arvioivat meitä sen mukaan, onko jäljiltämme kulttuurimaisema edelleen hoidettavissa ja viljeltävissä, vai jätimmekö perinnöksi pusikoituvia joutomaita? Eurooppalaisittain peltomaata on meillä vähän, joten parasta olisi jo nyt ensisijaisesti käyttää hyödyksi soramontut ja muut maiseman kannalta toissijaiset, katseen välttämät alueet.

Vuosi 2020 on tuonut huoltovarmuuden keskeiseksi kansalliseksi kysymykseksi. Kun ymmärrämme, että tuottava pelto on elämän perusedellytyksiä ja sitä tulisi käyttää säästellen muihin tarkoituksiin, olemme myös kulttuurimaiseman suojelun ytimessä.

Tulosta artikkeli tästä