Kansainvälisessä keskustelussa on viime vuosikymmeninä pohdittu luonnon ja kulttuurin yhteyksiä sekä näiden yhteyksien merkitystä niin yhteiskuntien kestävyydelle kuin ympäristön ja eri eliölajien hyvinvoinnillekin. Myös Suomessa luonnon ja kulttuurin perinteisen kahtiajaon purkamisen tarve on tunnistettu ja luontoarvojen tarkastelu yhdessä rakennetun ympäristön ja kulttuuriperinnön kanssa on nostettu aihealueeksi, jota tulisi edelleen edistää.
Luonto kulttuuriympäristöissä -hankkeessa kiinnitettiin huomiota luontoarvojen mukaan ottamiseen erityisesti kulttuuriympäristöinventoinneissa. Tähän hankeraporttiin on koottu asiantuntijanäkemysten pohjalta luonnon ja kulttuurin yhteistarkastelun katvealueita sekä luonnon ja kulttuurin yhteistarkasteluun liittyviä nykyisiä ongelmakohtia eri näkökulmista. Keskeisten havaintojen mukaan luontoa ja kulttuuria yhdistävissä käytännöissä on edelleen kehitettävää, sillä yhteistarkastelun katveita esiintyy useilla erityyppisillä alueilla.
Hankkeessa hyödynnettiin myös paikkatietoaineistoja kuvaamaan yleisellä tasolla luontoarvojen esiintymistä valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla ja valtakunnallisesti merkittävissä rakennetuissa kulttuuriympäristöissä sekä tarkennettiin yhteen esimerkkialueeseen. Tehdyt tarkastelut osoittivat, että luontoarvoja sisältyy runsaasti näille kulttuuriympäristöinventointien mukaisille alueille.
Luonnon monimuotoisuusarvoista kertovia kulttuuriympäristökontekstiin soveltuvia menetelmiä olisi tarpeen jatkossa selvittää. Inventointien arvokriteereihin olisi hyödyllistä ottaa mukaan laji- ja elinympäristötietoa siten, että luonnon monimuotoisuuden eri piirteitä voitaisiin tarkastella kiinteänä osana kulttuuriympäristökokonaisuuksia. Vastaavasti kulttuurinen näkökulma on tärkeää ottaa jatkossakin mukaan esimerkiksi luonnonhoidon suunnitteluun.
Raportin tavoitteena on tukea luontoarvojen ja luontotietojen huomioon ottamista kulttuuriympäristöinventointien tai muiden kulttuuriympäristöjä koskevien arviointien yhteydessä ja samalla edistää osaltaan luonnon ja kulttuurin yhteistarkastelun käytänteiden kehittämistä.
