Lait ja sopimukset

Etusivu / Kulttuuriympäristö / Lait ja sopimukset

Lakien ja sopimusten velvoitukset

Kirsti Virkki, ylitarkastaja, Varsinais-Suomen ELY-keskus


Kulttuuriympäristöön kohdistuva lainsäädäntö ja sitä koskevat kansainväliset sopimukset luovat puitteet sen hyvälle hoidolle. Perustuslain mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Kulttuuriympäristön huomioimisen kannalta keskeisiä lakeja ovat maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki, rakennussuojelulaki, muinaismuistolaki ja kirkkolaki. Myös eri hallinnonalojen oma lainsäädäntö kuten maaseudun kehittämiseen liittyvät säädökset ja tielainsäädäntö vaikuttavat kulttuuriympäristön säilymisen edellytyksiin.

Kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoitettu muinaismuistolailla, jonka mukaan kiinteisiin muinaisjäännöksiin kajoaminen edellyttää Museoviraston johdolla tehtävää tutkimusta ja kajoamislupaa.

Lailla rakennusperinnön suojelemisesta (joka 1.7.2010 alkaen korvasi rakennussuojelulain) suojellaan rakennuksia, rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita, joilla on merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen kiinteää sisustusta taikka muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Kiinteällä sisustuksella tarkoitetaan ovia, ikkunoita, listoja, tulisijoja, pinnoitteita, teknisiä laitteita, kiintokalusteita tai muuta näihin verrattavaa sisustusta sekä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisia, siihen pysyvästi kiinnitettyjä koneita ja laitteita. Lain tavoitteena on turvata rakennetun kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Asemakaava-alueella rakennussuojelu toteutuu pääsääntöisesti kaavasuojeluna asemakaavoituksen yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.

Kirkkojen suojelusta on säädetty kirkkolaissa. Sen mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen on suojeltu automaattisesti. Myös kirkkotarhassa olevat rakennukset tai rakennelmat, kuten kellotapuli, hautakappeli, porttirakennus tai kirkkotarhan aita ovat suojelun piirissä. Museoviraston ehdotuksesta on lisäksi suojeltu noin 50 vuosien 1917–1970 välisenä aikana rakennettua rakennustaiteellisesti merkittävää kirkkoa. Vastaavasti ennen v. 1917 rakennetut ortodoksiset kirkot ovat suojeltuja lain ortodoksisesta kirkosta nojalla.

Lue koko artikkeli tästä

Kuvassa pitkä valkoinen kuusikerroksinen rakennus. Oikean laidan päädyn kulma on pyöristetty ja siinä on avoin porraskäytävä ylös asti. Oikean siiven ikkunat ovat aivan vieri vieressä niin, että koko seinä näyttää pelkältä lasilta. Rakennuksen vasemman siiven lukuisat ikkunat ovat yksitellen suorissa riveissä.

Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola on suojeltu rakennusperintölailla. Rakennus valmistui 1933 ja se kuuluu Suomalaisen funktionalismin pääteoksiinon kansainvälisesti arvostettu modernin arkkitehtuurin merkkiteos, joka kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksista 1920-luvun lopulta 1970-luvulle. Sairaalassa on myös Alvar Aallon parantolaa varten suunnittelemia huonekaluja, valaisimia ja muita sisustukseen liittyviä yksityiskohtia. Paimion parantola on edelleen terveydenhuollon käytössä. Kuva: Karolina Jalarvo, 2020, Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Kuva mäen päältä. Maassa näkyy suuria kiviä ja mäen alapäässä kottikärryt. Keskellä erottuu selkeä reitti, josta on kaivettu.

Eurajoella sijaitseva keskiaikainen Liinmaan linna on muinaismuistolailla suojeltu. Kesällä 2020 linnan alueelle suunniteltiin rappuset helpottamaan linnan raunioilla kulkemista. Ennen muinaisjäännösalueelle rakentamista on lain nojalla tehtävä arkeologiset tutkimukset, jotta vältytään muinaisjäännöksen ja arvokkaan historiatiedon vahingoittamiselta. Myös itse rappusten rakenteet on tehtävä niin, että ne eivät vaaranna muinaisjäännöstä. Kuvassa Liinmaan linnan arkeologiset kaivaukset on tehty ja esille on tuotu kivirakenteita, jotka ovat luultavimmin keskiaikaisen linnan porttirakennelmia. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, 2020, Varsinais-Suomen ELY-keskus. 

Kuvan etualalla on hautausmaa hautakivineen. Taustalla on valkoiseksi rapattu harmaakivikirkko, jonka musta katto nousee korkealle kohti taivasta.

Kirkkolailla suojeltu Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko rakennettiin 1286-1290 näyttävälle paikalle Hirvijokiahteen töyräälle. Tämä Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki. Kirkkoa vastapäätä Hirvijoen toisella puolella sijaitsevat 1890-luvulla rakennettu pappila piharakennuksineen sekä Nummen historiallinen kylämaisema, jonka asutuksen varhaisvaiheet ulottuvat rautakaudelle saakka. Kirkko muodostaakin ympäristöineen yhden Suomen merkittävimmistä kulttuurimaisemista. Kuva: Paula Kaunonen, 2016, Nousiaisten kunnankirjasto.

Kuvassa oikealla edessä kivikirkko, jossa kolme puuovea. Taustalla vasemmalla näkyy punainen vanha puukirkko.

Niin Pomarkun vanha (vasemmalla) kuin uusi kirkko ovat kirkkolailla suojeltuja. Pomarkun vanha, vuonna 1802 rakennettu puukirkko, oli purku-uhan alla uuden kivikirkon noustua viereen vuonna 1921. Vanha kirkko oli huonokuntoinen ja kärsinyt vaurioita kansalaissodassa. Vanha talonpoikaiskirkko kuitenkin pelastui muuan Heikki Klemetin ansioista. Vanhaa puukirkkoa on kunnostettu useaan otteeseen alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen. Museovirasto tukee kirkon kunnossapitoa. Kuva: Meri-Tuuli Suorsa, 2020, Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Kuvassa on kolme kuution mallista keltaista rapattua kivirakennusta. Kahden ensimmäisen välistä johtaa hiekkatie oikealle. Toisen ja kolmannen välissä on pitkä matala keltainen puinen varastorakennus. Taustalla näkyy vihreitä lehtipuita.

Tuorlan maatalousoppilaitos rakennuksineen ja puutarha-alueineen Kaarinassa on suojeltu rakennusperintölailla. Suojelu kohdistuu muun muassa ulkoasuun, rakennusrunkoon, tilajakaumaan, kiinteään sisustukseen ja laitteistoon, huomioon ottaen kunkin rakennuksen säilyneisyys ja muut ominaispiirteet. Piikkiön Tuorlan kartanona tunnettu uusklassistinen kokonaisuus toimi keskiaikaisena kirkontilana ja 1800-luvun loppupuolella sinne perustettiin maanviljelyskoulu. Kartanon vanhimmat rakennukset ovat 1810-luvulta. Kuvassa Tuorlan kartanon entinen konttori (oikealla) ja kuutionmuotoiset makasiinit ja vaja eli tornirakennukset. Kuva: Kirsti Virkki, Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Kuvassa oikealla edustalla on rakennus, jossa alaosa tiiltä ja yläosa puuta. Vasemmalle mentäessä taustalla näkyy samantyylinen toinen rakennus.

Laki rakennusperinnön suojelemisesta turvaa Rauman Seminaaria. Rauman Seminaari on 1800-luvun lopulla rakennettu opettajaseminaari, jonka on suunnitellut arkkitehti Jac. Ahrenberg. Rauman Seminaari edustaa aikakaudelle tyypillistä arkkitehtuuria, minkä vuoksi suojelun kohteeksi ovat nimetty mm. rakennuksen ulkoarkkitehtuuri, tilajako, alkuperäisenä säilyneet rakennusosat ja kiinteä sisustus. Korjaukset on tehtävä siten, että arkkitehtuuri ja ajallinen kerroksellisuus säilyvät. Kuvassa edessä oikealla päärakennus ja taaempana johtajan asuinrakennus, nykyisin kirjasto. Kuva: Olli Joukio, 2020, Satakunnan Museo.

Talvikuvassa keltainen kivirakennus, jossa oikeassa reunassa kuusipylväinen rakennussiipi.

Turussa sijaitseva maaherran makasiini on myös suojeltu lailla rakennusperinnön suojelemisesta. Kahta eri aikakautta edustava makasiini on tärkeä osa entisen akatemiatalon historiaa, kirkon ja hallinnon ydintä. Makasiinin toinen siipi on valmistunut 1832 ja toinen, maanmittauskonttorin siipi 1900-luvun alulla. Suojelu on kohdistettu makasiinin ja maanmittauskonttorin siiven ulkoasuun, rakennusrunkoon sekä piha-alueeseen. Lisäksi sisällä mm. eteishalli, portaikko ja pintojen alla alkuperäisenä säilyneet ja varhaiset rakenteet ovat suojeltuja. Kuva: Maarit Mannila, 2015, Museoviraston Kulttuuriympäristön kuvakokoelma. 

Kuvassa edessä pyöreäkulmainen uima-allas. Taustalla moderni valkoinen kivirakennus puisine ikkunakarmeineen.

Porin Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea on piharakennuksineen ja -alueineen rakennusperintölailla suojeltu. Villa Mairea on valmistunut 1939 arkkitehtien Alvar ja Aino Aallon suunnittelemana Harry ja Maire Gullichsenille ja heidän taidekokoelmilleen. Ulko- ja sisäasultaan ja jopa irtaimistoltaan alkuperäistä vastaavana säilynyttä Villa Maireaa pidetään ainutlaatuisena modernismin ajan kokonaistaideteoksena ja Aallon merkittävimpinä teoksina. Lisäksi Mairea kuuluu osaksi Noormarkun ruukkialueen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kuva: Kirsti Virkki, Varsinais-Suomen ELY-keskus. Villa Mairean kotisivut: www.villamairea.fi/

Kuvassa on maahan painunut neliön mallisen rakennuksen kivijalka, jonka keskellä on korkea valkoinen puuristi. Taka-alalla näkyy punatiilisiä tehdasrakennuksia. Vasemmalla virtaa Aurajoki ja sen vasemmalla puolella näkyy kerrostaloja.

Kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoitettu muinaismuistolailla ja näin on myös Koroistenniemi Turussa. Vähäjoen ja Aurajoen haarakohdassa sijaitsevalla Koroistenniemi jakautuu tasaiseen alueeseen, jossa nähtävillä on kirkonrauniot, sekä jyrkkään rinnealueeseen, jossa löydettävänä on kastelli, piispanlinna, vallit ja vallihauta perustuksineen. Tutkimusten mukaan alueelle olisi kehkeytynyt kauppapaikka, josta Turun kaupunki on saanut alkunsa. Kuvan risti on merkkinä entisestä kirkosta. Kuva: Satu Mikkonen-Hirvonen, 2013, Museoviraston Arkeologian kuvakokoelma.

Kuvassa edessä punaista puuaitaa ja taustalla näkyy tiilinen uusgoottilainen kappeli.

Kokemäellä sijaitsevan Pyhä Henrikin saarnahuone ja kappeli ovat rakennusperintölailla suojeltuja. Kappelin sisällä oleva saarnahuone on keskiaikainen hirsiaitta, joka on yhdistetty piispa Henrikiin. Se on myös yksi vanhimpia säilyneitä hirsirakennuksia. Kokonaisuus on lisäksi muinaismuistolain suojelema kiinteä muinaismuistojäännös. Alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY). Kuva: Kirsti Virkki, Varsinais-Suomen ELY-keskus.