Kansalliset kaupunkipuistot juurruttavat asukkaat arjen arvokkaaseen ympäristöön – haasteena tunnettuus
Heli Nukki, projektipäällikkö, Porin kaupunkisuunnittelu
Kansalliset kaupunkipuistot tarjoavat kaupunkiympäristössä laajan kattauksen kulttuuri- ja luontoympäristöjen arvokohteita. Puistoja on Suomessa kymmenen, kullakin oma erityinen tarinansa ja merkityksensä suomalaisten kaupunkien kehityshistoriassa.
Kansalliset kaupunkipuistot ovat olleet mukana maankäyttö- ja rakennuslaissa jo parikymmentä vuotta. Silti yhä edelleen ne ovat kovin tuntemattomia niin virkakoneistossa kuin asukkaiden ja matkailijoidenkin keskuudessa.
Maankäyttö- ja rakennuslain §68 todetaan:
Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. (30.12.2008/1129)
Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka tämän lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisema-alueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön.
Kansalliset kaupunkipuistot ovatkin ennen kaikkea maankäytön suunnitteluväline. Ne turvaavat, säilyttävät ja takaavat, eivät kuitenkaan suoraan suojele. Toki ne käsittävät monia suojelualueita ja -kohteita. Jotta kansalliset kaupunkipuistot tulisivat tutuiksi, tärkeiksi ja lain mukaisesti huomioon otetuiksi, on niitä tehtävä tunnetuksi virkamies- ja päätöksentekotason lisäksi myös asukkaiden, matkailijoiden ja muiden käyttäjien keskuudessa.
Mitä ne sitten vaikuttavat suunnitteluun, päätöksentekoon ja alueella toimimiseen?
Kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen edellyttää, että alueen maankäytön suunnitelmat eli kaavoitustilanne on sellainen, että alueen erityiset arvot voidaan jatkossakin turvata ja alueen maanomistajat, kunta näistä usein suurimpana, ovat sitoutuneet alueen tulevaan kehittämiseen erityiset arvot huomioon ottaen. Kaupunkipuistojen perustamista hakee kaupunki, päätöksen tekee Ympäristöministeriö. Päätöksen yhteydessä voidaan antaa erityisiä määräyksiä. Kaupunkipuistojen tulevaa kehitystä, hoitoa ja käyttöä ohjataan erikseen laadittavalla hoito- ja käyttösuunnitelmalla. Tämä asiakirja hyväksytään myös ympäristöministeriössä.
Mutta kuten edellä mainittiin yhä edelleen kansallisten kaupunkipuistojen huomioiminen suunnittelutyössä ja kunnallisessa päätöksenteossa on haasteellista. Niiden olemassaoloa ei aina muisteta eikä merkitystä ymmärretä. Kansallispuistothan tuntevat kaikki. Koskakohan saamme tilanteen, jolloin kansalliset kaupunkipuistot ovat yhtä tunnettuja kuin kansallispuistot?
Porin kansallisen kaupunkipuiston erityispiirteitä
Kokemänjoen suistossa soi
Porissa Kokemäenjoki ja sen suisto ovat kaupungin sydän. Kokemäenjoen vesitietä pitkin asutus, kulttuuri ja uudet virtaukset ovat vuosituhansien saatossa levinneet rannikolta sisämaahan. Jokisuiston monet uomat ja luodot leimaavat aluetta. Porin keskustassa joen toisella rannalla kohoavat monumentaaliset teollisuusrakennukset ja toisella porvariston hulppeat kivikorttelit. Ne kertovat teollistumisen ja kaupan kasvusta sekä 1800-luvun arkkitehtuurista. Keskustaa halkovat puistoalueet jäsentävät kaupunkia ja tarjoavat jalankulkijoille ja pyöräilijöille viihtyisät puistoväylät. Luodoista, Kirjurinluoto tunnetuimpana, on tullut kaupunkilaisten ja matkailijoiden vapaa-ajanviettoalueita. Suurten festivaalien lisäksi sinne kokoonnutaan viihtymään ja harrastamaan vuoden ympäri. Erityisesti lintuharrastajille suistoalue tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön. Jokisuiston luontoon saa lähituntuman veneen tai kanootin kyydistä.
