Julkinen taide – kulttuuriympäristön rikastuttaja

Anni Saisto, tutkimuspalveluiden intendentti, aluetaidemuseotoiminta, Porin taidemuseo

Julkinen taide Satakunnassa

Ulkoveistokset, muistomerkit, seinämaalaukset ja muu julkinen taide rikastuttavat monen satakuntalaisen paikkakunnan kaupunkikuvaa. Sotamuistomerkeillä on maakunnassa pitkä historia, niistä varhaisimmat ovat valkoisten muistomerkkejä. Sittemmin toteutettiin myös toisessa maailmansodassa kaatuneiden ja punaisten muistomerkkejä. Ne sijoittuvat useimmiten hautausmaille. Maakunnan varhaisimpiin, 1920-luvulla toteutettuihin ulkoveistoksiin lukeutuvat Emil Cedercreutzin, Eemil Halosen ja Lauri Leppäsen veistokset Porissa, Noormarkussa ja Huittisissa.

1900-luvun jälkipuolella julkisen taiteen kirjo kasvoi, ja aiheet laajenivat ihmisen kuvaamisesta uusiin teemoihin. Maakunnan varhaisin ei-esittävä veistos lienee Terho Sakin Taiteen tammi, joka pystytettiin Poriin vuonna 1968. Kankaanpäähän on syntynyt yli sadan teoksen Taidekehä, joka kasvoi voimakkaimmin 1990–2000-luvuilla kytkeytyen vahvasti Kankaanpään taidekoulun toimintaan. Emil Cedercreutzin museon yhteydessä Harjavallassa sijaitsee taiteilijan teoksia esittelevä, yhä laajeneva veistospuisto. Rauman kaupunki on soveltanut prosenttiperiaatetta (osa hankkeen rakennusmäärärahasta käytetään taiteeseen) vuodesta 1980 lähtien. Viime vuosina sen soveltaminen on yleistynyt myös muissa Satakunnan kunnissa.

Määritelmä

Julkisella taideteoksella voidaan tarkoittaa monenlaista yleisesti saavutettavissa olevaa taidetta joko ulko- tai sisätiloissa. Se voi sijoittua vapaasti tilaan, kuten jalustalla oleva veistos, tai integroitua rakennukseen, kuten seinämaalaus. Julkisen taideteoksen voi rahoittaa valtio, kunta tai yksityinen taho (määritelmä prosenttiperiaate.fi/kasitteet/, haettu 28.10.2020). Teos voi olla valmistustavaltaan itsenäinen taideteos tai se voi olla osa infrastruktuuria, kuten esimerkiksi kunnallistekniikkaa. Tämä artikkeli keskittyy ulkotiloihin sijoittuvaan taiteeseen. Se on erityistä ammattitaitoa edellyttävä kuvataiteen laji, koska teokseen kohdistuu monia vaatimuksia.

Ulkoveistoksen tai muulla tavoin toteutetun ulos sijoittuvan taideteoksen tulee olla sekä sisällöltään että materiaaleiltaan aikaa kestävä ja yleisölle turvallinen. Ulkotiloihin sijoittuvien taideteosten valmistusmateriaalien on lisäksi kestettävä Suomen vaihtelevia ja toisinaan äärimmäisiäkin sääolosuhteita sekä ilkivaltaa. Teoksen on myös oltava huollettavissa. Uutta teosta suunniteltaessa on hyvä huomioida paikallinen rakennusjärjestys, koska teoksen toteuttaminen saattaa edellyttää toimenpide- tai rakennuslupaa.

Aiheet ja arvot

Julkisella taiteella on pitkä historia, joka ulottuu Suomessa 1800-luvulle ja kansainvälisesti vuosituhansien taakse. Suomessa varhaisemmat julkiset teokset on usein toteutettu yhteisöjen aloitteellisuuden ja varainkeruun tuloksena. Ne on pystytetty jonkin merkkihenkilön tai historiallisen tapahtuman muistolle ja ovat muotokieleltään näköisiä tai esittäviä. 1950-luvulta lähtien julkinen taide on saanut enenevissä määrin uusia muotoja, ja julkinen taideteos voi esimerkiksi kuvata aihettaan ei-esittävän muodon kautta tai kommentoida ympäristöään.

Siten julkinen taideteos heijastelee aina oman aikansa yhteiskuntaa, kuvataiteen kehitystä ja taideteoksen toteuttaneen yhteisön arvoja. Se saattaa herättää keskustelua valmistuessaan, mikäli yleisö kokee teoksen olevan ristiriidassa arvojensa kanssa tai vuosikymmeniä myöhemmin, kun yhteiskunnassa vallitsevat arvot ovat muuttuneet. Julkinen teos siis peilaa oman aikansa taidekäsitystä ja arvomaailmaa sekä kertoo niistä tulevaisuuden yleisöille.

Valmistusmateriaalit ja elinkaarimalli

Taideteoksen valmistusmateriaalit vaikuttavat teoksen huollon tarpeeseen: kivi ja pronssi ovat vanhimpia julkisessa taiteessa käytettyjä materiaaleja. Ne ovat lähes ikuisia ja hyvin huollettavissa. Vesiaiheita on käytetty pitkään osana julkisia teoksia. Niiden ylläpito vaatii jatkuvia resursseja mm. puhdistuksen sekä talvi- ja kesäkausien vaihtelun vuoksi. Viime vuosikymmeninä seinämaalaukset, valotaide ja uutta teknologiaa hyödyntävät vuorovaikutteiset teokset ovat yleistyneet. Taidemuotojen moninaistumisen myötä valmistusmateriaaleina on alettu käyttää mm. uusia muovi- ja metallimateriaaleja. Niillä saattaa olla valmistajan antama takuu. Uusien materiaalien suhteen on kuitenkin aiheellista huomioida, ettei niiden kestävyyttä ole vielä todettu käytännössä. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla este teoksen toteuttamiselle.

Kun uusia valmistustapoja hyödyntävää teosta hankitaan, on hyvä sopia taiteilijan kanssa teoksen elinkaaresta. Vaihtoehtoisesti voidaan sopia, että teoksen kunto tarkistetaan tietyin määräajoin, jonka jälkeen päätetään sen jatkosta. Julkisen taideteoksen ei siis tarvitse olla pysyvä, vaan se voidaan suunnitella määräaikaiseksi. Asia kannattaa kirjata teoksen hankinta- tai vastaanottosopimukseen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että onnistuessaan teos saattaa muodostua hyvin merkitykselliseksi yleisölle. Tällöin sen poistaminen saattaa herättää voimakastakin vastustusta. Mikäli teos on tarkoitettu määräaikaiseksi, kannattaa se tuoda esiin teokseen liittyvässä viestinnässä.

Tekijänoikeus

Julkiset taideteokset ovat ammattitaiteilijoiden suunnittelemia ja ne ovat tekijänoikeuden suojan piirissä (8.7.1961/404), vaikka teos on luovutettu. Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta taiteilijan kuolemasta. Tämä tarkoittaa sitä, että taideteoksen ulkonäköä ei saa muuttaa, ellei asiasta ole sovittu taiteilijan tai tämän oikeudenhaltijoiden kanssa, tai ellei taideteoksen hankintasopimuksessa ole toisin määritelty. Mikäli teokselle joudutaan tekemään merkittäviä kunnostustoimenpiteitä tai se joudutaan esimerkiksi siirtämään, on myös hyvä harkita tarve neuvotella asiasta taiteilijan tai tämän oikeudenhaltijoiden kanssa.

Tekijänoikeuslaki määrää lisäksi kappaleiden valmistamisesta teoksesta, eli esimerkiksi oikeudesta toisintaa taideteosta valokuvaamalla. Tekijänoikeuslain 25 a § nojalla taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Mikäli taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Jos julkisen taideteoksen kuvaa halutaan käyttää kaupallisesti, on asiasta sovittava taiteilijan tai tämän oikeudenhaltijan kanssa. Taiteilija saattaa kuulua tai on eläessään kuulunut Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry:hyn, jolloin se valvoo hänen tekijänoikeuksiaan. Kuvaston verkkosivuilla on lista siihen kuuluvista taiteilijoista. Tällöin Kuvasto myöntää luvan taideteoksen toisintamiseen ja perii siitä korvauksen.

Tulosta artikkeli tästä